Tiri tiri teijaa

"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän.." minäpä tein sohvan nurkkaan. Käperryn siihen nuolemaan haavojani, olen vaan. Radiossa soi Eine kleine nachtmusik

ja Mozart tekee mulle hyvää. Juon jasmiiniteetä muumimukista ja syön vähän suklaata, vaikkei mieli teekään. Tytär kävi lounasaikaan ja toi mulle apteekkikamaa. Vahvat kipulääkkeet tyssäävät suolen toiminnan ja jokapäiväisestä itsestäänselvästä toimituksesta on muodostunut vaikeaa synnytystä muistuttava tapahtuma. Jos vielä joskus joudun opiaatteja käyttämään, otan myös makrogolia ( pehmittää suolen sisältöä ) veteen sekoitettuna heti kun särkylääkkeet aloitetaan. Mulla meni kahta vahvaa särkylääkettä sairaalassa ja nyt kotona yhtä. Onneksi olen muuten sietänyt niitä hyvin ja ne ovat auttaneet. Peruslääkkeenä on mennyt parasetamoli maksimiannoksena vakiona koko ajan ja sairaalassa settiin kuului vielä naprokseeni kuumetta alentamaan, joten melkoinen mix.

Tyttären kanssa syötiin sitä eilen tekemääni värikästä keittoa ja jäätelöä kahvin kanssa. Puhuttiin naiseudesta, siitä mitä tarkoittaa kokonainen. Puhuttiin surusta, lohdusta ja matkoista. Mun täytyy käydä vielä Afrikassa, koska se ei jätä mua rauhaan. Ne värit, aurinko, haju, ihmiset. Ehkä käyn vielä Italiassa etruskien alueilla ja Etelä-Amerikassa intiaanien mailla. Mutta jos en koskaan pääse noille matkoille, se ei haittaa. Ehkä aloitan afrikkalaisen tanssin ja joogan. Annan intuition kuljettaa. Jos paranen, tiedän mitä teen taiteen ohella ja lisäksi. Miten yhdistän kaiken osaamiseni. Mutta ensin keskityn paranemiseen. Ja nyt keskityn tähän leikkauksesta ja tulehduksesta toipumiseen. Kuuntelen kehoani. Lepään ja teen oloni pesässä mukavaksi. Nukun. Itken. Suren menetettyä rintaa. Suren menetettyä terveyttä.

Vauvanruoka-arsenaaliin liittyi luumusose. Ellan keittiö on kova juttu edelleen. Maitoa olen vähän vähentänyt. Jotain rajaa:D