Uusi aika

Eräs rintasyövän sairastanut kertoi, että hänen syöpänsä on tuonut elämään pelkkiä hyviä asioita. Olin niin hämmästynyt, etten saanut sanaa suustani. Mulla on takana kymmenisen kuukatta sairastamista, mikä on ollut henkisesti ja fyysisesti koettelevaa. Vaihtaisin heti pois vuoden 2017, jos voisin. Vaan enhän sitä voi tehdä. Ja nyt näkyy valoa ja iloa edessäni.

Uskallan katsella valoisasti tulevaa vuotta. Tiedän jo, että vuosi 2018 tuo mukanaan uusia työ- ja taidehaasteita ja mahdollisuuksia, joista olen tosi innoissani. On kyllä hienoa, että pääsen tekemään asioita, joissa voin käyttää elämän varrella - myös ja erityisesti tänä vuonna - oppimiani asioita ja kokemusta. Tulossa on ainakin kolme sovittua näyttelyä ( yksityisnäyttely, ryhmänäyttely ja yhteisnäyttely) eri puolilla Suomea. Niitä varten olen työskennellyt syksyn ajan ja työskentely jatkuu. Alkuvuoden tuotantoni peilasi läpikäymääni tunteitten vuoristorataa. Nyt työskentelyssäni näkyy herkkyys, hellyys ja hoiva.

Olen toipunut riittävästi pystyäkseni ottamaan uusia haasteita vastaan. On löytynyt heiveröinen, mutta kirkas mielenrauha. Voimattomuus, fatigue, on vähitellen häipymässä. Lepoa, liikuntaa, ruokavaliomuutoksia ja muita elämäntapamuutoksia vaalin edelleen ja ajankäytön suhteen olen harkitseva ja valikoiva. Se ei tarkoita tehokkuutta tai kiirettä vaan päinvastoin. Valitsen usein levon menojen sijaan. Huumori, ilo ja innostus ovat pilven takaa pilkistelevä aurinko.

Sairaus ei ole tehnyt minusta parempaa ihmistä. Luulen että olen tullut pahemmaksi. Olen itsekäs. Teen asioita, jotka ovat tärkeitä minulle. Haaveeni eivät ole toteutuneet sellaisina, kuin kuvittelin, mutta olen löytänyt minulle sopivia ratkaisuja elää täyttä elämää. En välitä siitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat elämän valinnoistani. Puolison kanssa tietysti keskustelen ja teen kompromisseja niin kuin parisuhteessa tehdään. Olen kiitollinen siitä rakkaudesta ja vapaudesta, jonka hän on minulle antanut tässä sairastamisessani ja pitkässä liitossamme 💕.

Joy, hope, energy are back! I feel loved. I am excited and look forward to the new possibilities, jobs and exhibitions in 2018.

Teoksia sarjasta Pieniä oodeja , akryyli ja muste puulle ø 20cm/ My recent works are called Tiny Odes, acrylic and ink on wood, ø 20cm. 

Aika

Kärsivällisyys ei ole hyveeni. Miten vaikeaa onkaan antaa ajan kulua, odottaa. On kulunut yhdeksän kuukautta siitä kun sain rintasyöpädiagnoosin. Se on ihmisen elämässä lyhyt aika. Se on kuitenkin tuntunut pitkältä ajalta elää sairastaen ja hitaasti, hitaasti toipuen. Se on pitkä aika risaisen yöunen, huonovointisuuden, kipujen ja kylmäkuumapuuskien kanssa. Nyt tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, kun olen nukkunut muutaman viikon ajan heräten korkeintaan kaksi kertaa yössä. Yhtään ehjää yöunta ei ole ollut näitten kuukausien aikana. Uupumus, fatique, on nyt väistymässä. Tuntuu kuin raskas verho olisi lipumassa yltäni. 

Innostus on parhaita puoliani. Se on ollut kadoksissa viimeiset yhdeksän kuukautta. Ja katso: synnytys on käsillä ja takaisin tuli. Kiitos! 

Yksityiskohtia uusista miniatyyrimaalauksistani.

Time does not fly. It seems to have been a long, troubled journey from March to this day. 

I feel the fatique  is slowly leaving my body and mind. I feel alive again. Thank you!