Myöhemmin selvisi, että juuri tämmöisissä tilanteissa osteoporoottiset murtumat syntyvät. Kesällä olin kuitenkin vielä autuaan tietämätön luuston haurastumisesta. En osannut myöskään yhdistää tapausta mitenkään syöpään tai lääkitykseeni. Hoidin aluksi venähdystä kipulääkekuurilla. Hiukan tilanne helpottuikin. Mutta sitten paraneminen pysähtyi. Hakeuduin lääkäriin, joka varmuuden vuoksi lähetti minut röntgeniin. Löytyi osteoporoottinen murtuma. Laitoin kyselyä onkologian osastolle lisätutkimusten tarpeesta ja asian liittymisestä hormonilääkitykseen. Vastauksena tuli passitus luustontiheysmittaukseen. Siinä todettiin luuston haurastuminen ja sain ohjeen syödä kalkki-D vitamiinia ja liikkua. Kun selkä ei ottanut parantuakseen ja aloin väsyä töissä ja muussa elämässä sinnittelyyn, menin fysiatrille.Hän lähetti minut selän laajaan magneettikuvaan, jossa löytyi murtuman lisäksi mm. nikamasiirtymä ja kaularangan hermojumin syy. Maksasta ja munasarjoista löytyi lisäksi mahdollisa kystia. Niiden vuoksi jouduin laajoihin kuvantamisiin.
Pitkän ja ahdistavan epätietoisuuden jälkeen tulokset lopulta tulivat. Maksan kystat ovat kystia, onneksi. Munasarjojen muutoksia kuitenkin seurataan kolmen kuukauden välein ct-kuvauksilla. Hormonilääkityksen aiheuttamaan/pahentamaan luuston haurastumiseen tuli Kalkki-D:n lisäksi pistoslääke Prolia, joka "vie kalsiumia takaisin luustoon".
Selän ongelmat ovat jatkuneet ja pahentuneetkin. Taas kuvataan. Syövästä siis olen selvinnyt (tähän asti), mutta selkärangan se rikkoi. Luitten lisäksi hajota uhkasi pää. Olen väsynyt ja kipeä. Kalenteri on koko syksyn täyttynyt erilaisista tutkimuksista ja hoito- ja lääkärikäynneistä. Onneksi olen saanut apua. Selkä ei parane kokonaan koskaan, mutta se tulee toivottavasti paremmaksi, kun lepään ja teen kuntoutusharjoituksia.
Oma työhuone on ollut syksyn iso ilonaihe, vaikken ole paljoakaan pystynyt työskentelemään. Välillä vain menen sinne käymään ja vain hengailemaan - omaan tilaan. Ja kuten kuukauden kuluttua tulevan näyttelyni tiedotteeseen kirjoitin: "Tietoisuus ihmisen ja luonnon haavoittuvuudesta ja pyrkimys kohti hyvää ja kaunista kaiken epävarmuuden keskellä ovat tällä hetkellä keskeisiä paitsi henkilökohtaisessa elämässäni myös tässä hullussa maailmassa. "
https://www.leenavainio.com/
The fucking cancer broke my spine and head. I am tired and weak. But I have survived. So far. I have not been able to work. But I have visited my new studio every now and then though. My own space; room for my things. Oh, I do love it! And yes, there will open up a new solo exhibition soon:)
