Jos tämä olisi jokin iltapäivälehden lööppi, siinä lukisi, että olen selättänyt syövän. Olisin siinä hymyilevänä, tuunattuna niinkuin noissa keväisissä meikkikuvissa. Siinä kerrottaisi, kuinka rintasyövästä selviää ja hoidot ovat tehokkaat ja lääkkeet hyvät. Syöpä saatiin pois ja olen parantunut kunnes toisin todistetaan. Mun kävi hyvin. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti ja tehokkaasti. Kertoisin, että en ole muuttunut ihmisenä, mutta olen muuttanut ruokavaliota, lisännyt liikuntaa ja käytän aikani siihen, mikä tuntuu tärkeältä.
Kaikki tuo on totta. Helmikuussa alkaneeseen uuteen ajanlaskuuni, "uuteen aikaani" ( mun elämässä on aika ennen ja jälkeen syövän ) on mahtunut monenlaisia vaiheita. Siinä on ollut tunnekirjo laidasta laitaan: kauhusta, pelosta, kateudesta suruun, toivoon ja iloon. Olen kohdannut ja käsitellyt kuolemaa. On ollut kipuja ja heikkoutta ja tunnetta voimaantumisesta ja tottumisesta "uuteen normaaliin". Rintasyöpä ja rinnan menetys koskettaa identiteettiä, naiseutta ja seksuaalisuutta. Milloin olen kokonainen? Lähdenkö korjausleikkaukseen, joka on iso ja rankka toimenpide.
Keskimäärin joka viides paikallinen rintasyöpä uusiutuu hoitojen jälkeen. Uuusimistodennäköisyys riippuu syövän tyypistä. Minulla uusimistodennäköisyys on pienempi kuin tuo 20%. Rintaan ja läheisiin imusolmukkeisiin uusiutunut syöpä voidaan vielä parantaa. Luustoon, sisäelimiin tai aivoihin levinnyttä syöpää ei voi parantaa, mutta sitäkin usein voidaan hoitaa ja lisätä elämänlaatua ja pituutta. Opettelen elämään kontrollista toiseen ja jotenkin sopeutua takaraivossa vaikuttavaan pelkoon.
Taide on mun elämäntapa ja kanava tämänkin asian käsittelylle. Aluksi se tapahtui konkreettisesti, päiväkirjamaisesti. Nyt peilaan elämää abstraktimmin ja mielentilan kautta - niin kuin yleensäkin taiteessani.
Olen aloittanut joogan ja se tuntuu hyvältä. Akupunktio auttaa. Nautin pienistä asioista: hyvästä ruuasta, levosta ja unesta, väreistä ja valosta, luonnosta ja merestä. Olen äärettömän kiitollinen puolisolle, joka on suhtautunut asioihin rauhalliseen, luotettavaan ja rakastavaan tapaansa. Olen kiitollinen perheestä, joka on ihana ja rakas. Ystävät ovat pitäneet yhteyttä silloinkin, kun itse en ole jaksanut.
Kärsimys ei ole minua jalostanut tai kirkastanut, se on ahdistavaa ja pelkkää p***aa. Mutta elämä on sakeaa ja väkevää. Ja nyt lähden lenkille.
.....
My life is before and after cancer. Everything is fine now. My cancer was an "easy" one and should be cured now. The journey has not been an easy one though. I have been sick, angry and sad. Loosing a breast has been difficult. I have to learn to live with the fear of a relapse.
But life is grand. There has been hope and happiness with me all the time. There is a loving, caring, good spouse beside me and a wonderful family. There are dear friends who have been there in need as well. And there is art: my way of life. I am a lucky, happy woman.
