Oliko tää tässä?

about Vulnerability, work in progress.

Melkoinen kolmevuotiskausi on mulla nyt takana. Siihen on sisältynyt mm. kolme leikkausta, kaksi vakavaa tulehdusta, rankat sivuoireet antihormonilääkkeestä; vakavimpana lääke edesauttoi luuston haurastumista ja selän osteoporoottisen murtuman syntymistä. On ollut pitkiä epätoivon täyttämiä vaiheita, kun on tutkittu syövän leviämistä. Trauman jälkeinen stressireaktio muuttui masennukseksi. Jne.

Mutta olen sanut paljon apua. Syöpää on hoidettu parhaan tiedon mukaan onkologien toimesta. Olen saanut apua monilta hoitajilta liittyen esierkiksi haavojen hoitoon, sopivien kuntoutuskurssien löytämiseen tai kokonaistilanteeni selvittelyyn. Olen ollut kriisihoitajan vastaanotolle, saanut ravitsemusterapeutin ohjeita, fysioterapeuttien kuntoutusohjemia ja neuvontaa. Olen ollut erilaisilla kuntoutuskursseilla. Hakeuduin terapiaan, koska tuntui, etten selvinnyt henkisesti sairastumiseen liittyvästä stressistä. Se oli minulle  toipumisen kannalta välttämätöntä ja sen avulla selviän henkisesti.

Pääsin huippuhyvän fysiatrin vastaanotolle, kuvauksiin ja kuntoutukseen fysioterapeutin ohjauksella. Lopulta sain lähetteen ortopedin vastaanotolle. Hän teki leikkausarvion. Hermosärky alaselästä nilkkaan asti on nyt molemminpuolista ja jatkuvaa lääkkeeistä huolimatta. Se rajoittaa elämää ja määrittää miten kauan voin istua tai kävellä. Se tekee yöunen katkonaiseksi, heräilen särkyyn tai Exemestanin, hormoninestolääkkeen, sivuoireisiin, hikoiluun ja kylmaväristyksiin. Hermopinne on alaselässä ja ortopedin mukaan sitä kyllä voidaan leikkauksella vapauttaa. Päätettiin kuitenkin katsoa, miten hyvin alkanut kuntosalitreeni auttaa ja sain uuden ajan puolen vuoden päähän. Hyvin alkanut kuntosalitreeni jatkuu nyt virtuaaliohjein kotiohjelmana koronan takia. Käymme puolison kanssa myös lähialueiden luontopoluilla viikonloppuisin. Pystyn kävelemään n. kaksi kilometriä ja aion nauttia luontopoluista niin kauan kuin vähänkin pystyn.

Uusi rinta on kaunis symmetria on hyvä. Nännitatuointi onnistui hienosti. Rinnan päällä olevaa arpea häivytettiin  tatuoimalla. Se vaatii vielä toisen käsittelyn myöhemmin, jos haluan.

Koronan takia siirtyi kontrollikäyntini onkologilla johonkin tulevaisuuteen. Se kyllä harmittaa, mutta ymmärrän kyllä. Omatarkkailu on hankalaa, koska terve rinta on muhkurainen "mastopaattinen" ja muutoksia on vaikea havaita.

Nyt tuntuu, että selviän. Tarkoitan henkistä selviämistä ja uuteen tilanteeseen sopeutumista. On rankkaa elää kivun kanssa. Hartain toiveeni on kahdeksan tunnin katkeamaton yöuni. Kaipaan niitä aamuja, kun herää pitkän yöunen jälkeen levänneenä ja hyvävointisena.
Liikunta- ja elämäntapamuutokset ovat vaikeita. Olen kuitenkin alkanut tosissani pitää kuntosalitreenistä. Harmi, että tämä koronatilanne nyt katkaisi sen. Teen kuitenkin kotona treeniä. Toivon kivoja kevätilmoja ulkoiluun myös.

Taidetyö ja -opinnot jatkuvat. Ne ovat ihana juttu. Käsittelen edelleen haavoittuvuus -teemaa. Se on yhteiskunnassakin nyt enemmän kuin ajankohtainen aihe.

Voi hyvin, pysy tyynenä ja terveenä,
Leena
Ps. Kerron lisää jos nyt esim. itse harkitset korjausleikkausta:
04086128415
lmvainio@gmail.com

Reconstruction, work in progress. Body print and embroidery on sheet. 50 x 60cm.Detail.

The past three years have been a roller coaster. Those years have been filled with seeing doctors, having lab controls and MRIs, operations, infections, medication, physiotherapy, training. It has been a fight to get better again. My life has changed for good. My spine is broken; partly  due to the anti hormone medication which is necessary as such to keep away the cancer. There may be a back operation ahead. But lets at first see if the gym training may help:) 

I am very happy with the symmetry with the breasts after big reconstruction operations. The nipple is now tattooed and the breasts are beautiful. The new breast is made with my own tissues and fat: I do not have any silicone in my body. That´s the way I wanted although that made the operations more massive. I also got rid of the nerve pain in the former scar area. After mastectomy I got a severe infection which caused the nerve pain. The posture of the upper back and shoulder line is also getting better thanks to the new symmetry and training.

I am still sore after the trauma. But I am slowly finding the peace of mind. Thanks to my therapist. Thanks to my sisu; that is guts and not giving up. Thanks to my nearest and dearest family and friends. 

Take care, keep safe and stay calm in these odd corona times.💗

My reconstruction operations:

Liposucktion from my thighs is the cure for the nerve pain of the former mastectomy area and under the scar in my back which was sore and tight. The operation which I had in September 2019 was also for making a nipple and finale form for the new breast.The big LD reconstruction operation  took place in February 2019.

Terms of the LD reconstruction operation made in Feb 2019:

Back (latissimus dorsi flap). This surgical technique takes skin, fat and muscle from your upper back, tunneling it under your skin to your chest. Because the amount of skin and other tissue is generally less than in a TRAM flap surgery, this approach may be used for small and medium-sized breasts or for creating a pocket for a breast implant. Although uncommon, some women experience muscle weakness in the back, shoulder or arm after this surgery

A new technique for breast reconstruction, autologous fat grafting, uses liposuction to gather fat tissue from your thighs, abdomen or buttocks to reconstruct the breast or to improve the appearance of your breast after reconstruction.

My LD flap surgery was made in February 2019 combined with autologous abdominal fat crafting which should cure the nerve pain in the former scar area, too. Everything went fine although it was a big operation and lasted for 7hrs.

Kampelaa ja kakkua

Eilen sain dreenin pois, mikä helpotus ja vapaus! On ihanaa käydä suihkussa ja kivutkin vähenivät. Ei myöskään ole enää oksettava olo, kun letku ei enää ole painamassa palleaa:)
Tilasin kotipalvelun hoitajan kotiin ottamaan dreenin pois ja tarkistamaan haavan, koska oli lauantai enkä jaksanut lähteä Acutaan jonottamaan. Hoitaja olikin ihana ja puhuimme myös ruokavaliosta. Hiilarien lisäksi pitäisi saada voimia antavia proteiineja. Lihaa en pysty/halua syödä. Kananmunat, juustot, hapanmaitotuotteet, kala ja pavut ovat nyt hyvä lisä maito-kasvis-hedelmäruokavaliooni. Nälkä ei ole vieläkään, mutta nautin kyllä, kun pystyin tänä aamuna tekemään pieniä kotihommia ja leipomaan täytekakun ( miehen synttäri jäi viikolla viettämättä ). Paistoin kalaa, tein lohkoperunoita ja uunijuureksia, lisäsin vesimeloni-kurkku-hernesalaattiin keitettyä munaa. Hyvää oli ja maistoin hiukan viiniäkin hyvän kampelan kunniaksi - ja koska ekaa kertaa pariin  viikkoon en aamulla tarvinnut vahvaa särkylääkettä:D

Luulen, että ensi viikolla pääsen/jaksan tehdä taidejuttuja pitkästä aikaa. Meillä on tulossa muutto ja luulen että sitä jaksan jo ruveta sitäkin järjestelemään. Talon tyhjennys ehtikin jo ennen sairastumistani edetä ihan hyvään vaiheeseen. On kivaa päästä ihan uuteen kotiin lähiaikoina. Muutto tosin on stressaavaa myös. On hauskaa ja jännää, että on välillä muutakin mietittävää kuin sairastaminen. ps. Meille voi tulla käymään, mulle voi soittaa ja viestitellä, jos haluaa. Mä en valitettavasti jaksa nyt olla itse kovin aktiivinen. Tämä kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kuuntelen musiikkia ja olen tosi iloinen, että pystyn taas tekemään kotihommiakin.

Tiri tiri teijaa

"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän.." minäpä tein sohvan nurkkaan. Käperryn siihen nuolemaan haavojani, olen vaan. Radiossa soi Eine kleine nachtmusik

ja Mozart tekee mulle hyvää. Juon jasmiiniteetä muumimukista ja syön vähän suklaata, vaikkei mieli teekään. Tytär kävi lounasaikaan ja toi mulle apteekkikamaa. Vahvat kipulääkkeet tyssäävät suolen toiminnan ja jokapäiväisestä itsestäänselvästä toimituksesta on muodostunut vaikeaa synnytystä muistuttava tapahtuma. Jos vielä joskus joudun opiaatteja käyttämään, otan myös makrogolia ( pehmittää suolen sisältöä ) veteen sekoitettuna heti kun särkylääkkeet aloitetaan. Mulla meni kahta vahvaa särkylääkettä sairaalassa ja nyt kotona yhtä. Onneksi olen muuten sietänyt niitä hyvin ja ne ovat auttaneet. Peruslääkkeenä on mennyt parasetamoli maksimiannoksena vakiona koko ajan ja sairaalassa settiin kuului vielä naprokseeni kuumetta alentamaan, joten melkoinen mix.

Tyttären kanssa syötiin sitä eilen tekemääni värikästä keittoa ja jäätelöä kahvin kanssa. Puhuttiin naiseudesta, siitä mitä tarkoittaa kokonainen. Puhuttiin surusta, lohdusta ja matkoista. Mun täytyy käydä vielä Afrikassa, koska se ei jätä mua rauhaan. Ne värit, aurinko, haju, ihmiset. Ehkä käyn vielä Italiassa etruskien alueilla ja Etelä-Amerikassa intiaanien mailla. Mutta jos en koskaan pääse noille matkoille, se ei haittaa. Ehkä aloitan afrikkalaisen tanssin ja joogan. Annan intuition kuljettaa. Jos paranen, tiedän mitä teen taiteen ohella ja lisäksi. Miten yhdistän kaiken osaamiseni. Mutta ensin keskityn paranemiseen. Ja nyt keskityn tähän leikkauksesta ja tulehduksesta toipumiseen. Kuuntelen kehoani. Lepään ja teen oloni pesässä mukavaksi. Nukun. Itken. Suren menetettyä rintaa. Suren menetettyä terveyttä.

Vauvanruoka-arsenaaliin liittyi luumusose. Ellan keittiö on kova juttu edelleen. Maitoa olen vähän vähentänyt. Jotain rajaa:D