Runneltu keho, hauras mieli

Olen aina ihaillut sellaisia ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet kehon rikkoutumisen  jälkeiseen tilanteeseen. Ihmisillä on tähän erilaisia keinoja ja apua saa - tosin sitä apua on osattava hakea ja pyytää. Mulle oli alusta asti selvää, että haluan uuden rinnan poisleikatun tilalle. Ja kun siinä yhteydessä voitiin korjata hermokipua, ei epäröinnille jäänyt tilaa. Heräämön huurussa kurkkasin paidan alle ja kyynel tuli silmään kun näin mulle puettujen, yllättävän nättien, tukirintaliivien alla kaksi rintaa. On ihanaa tuntea kovia kokenut kehoni taas kokonaiseksi💓

Lääkärit sanoivat, että näin suuren operaation jälkeen olo tulee aluksi olemaan kuin jyrän alle olisi jäänyt. Siltä tosiaan aluksi tuntui, ja vieläkin.  Koko ajan on kipulääkkeistä huolimatta kipua, pahoinvointia ja heikotusta, mutta tänä aamuna oli hyvä olla tunnin verran, jee! Onneksi mennään parempaa kohti.Haavat paranevat hyvin ja kauniisti, symmetria on hyvä, vanha arpi on poissa ja samoin sen aiheuttama hermosärky!

Vatsan värit ovat punaisen-luumun ja kellanvihreän sekoitus; mustelmien vaiheet rasvansiirron jäljiltä. Ja perheelle tiedoksi, että mua ei saa naurattaa! Vatsaan sattuu. Niinkuin tänä aamuna, kun sain lukea kuusivuotiaan lapsenlapsen kysymyksistä eilisessä jääkiekon paikallisottelussa: - oliko jääkiekkoa jo roomalaisten aikaan? Pelasiko Jeesus jääkiekkoa? Ja sitä rataa:D :D Voi mun vatsaa!


Yksityisen kotipalvelun hoitaja kävi pari päivää sitten auttamassa mua suihkuun ja katsomassa ja hoitamassa haavat. Kyllä oli ihana juttu. Ensin hän pyysi asettumaan mukavasti  lepotuoliin ja otti jalkani syliinsä ja alkoi hieroa ja rentouttaa niitä. Samalla kerroin mitä mulle on tapahtunut. Sitten hän järjesti suihkutilan niin että saatoin istua ja suihkutella rauhassa. Hän tarkisti haavat ja vaihtoi tarvittavat teipit. Hänen mielestään haavat paranevat mallikkaasti ja lopputuloksesta on tulossa hyvä. Turvotusta ja mustelmia on vielä. Osa siirretystä rasvasta ei tule pysymään.

Dreeni- eli laskuputki tulee selässä ulos haavan alta ja on kiinni yhdellä tikillä. Sairaalassa sain rinnasta tulevan dreenin jo pois. Dreeniletkua paikallaanpitävät tikit ovatkin ainoat, jotka tarvii poistaa, kaikki muu on tehty sulavin ompelein. Kaikkien haavojen päällä on hengittävät, ihonväriset, tiukasti kiinniolevat teipit, jotka vaihdetaan vain, jos ne irtoavat tai jos niiden alla on runsaasti rupea tai jos haavat vuotavat. Selässä ei ole dreenin erityksen takia turvotusta ja haava sielläkin on hyvin parantunut. Odotan kuitenkin kiihkeästi, että dreenin saa pois. Letkun, pumpun ja hanallisen pussin kanssa on hankalaa toimia ja nukkua.

Nukkuminen onkin haasteellinen juttu. Pitää olla selällään tyynyjen tukemana ja kädet irti vartalosta  leikkausaluaeen hyvän verenkierron varmistamiseksi. Mun rikkinäinen selkäni on myös kovilla, mutta onneksi nyt voin ja pitääkin liikkua yhä enemmän. Tätä on vielä tulevat n. kolme viikkoa. Ihmeen hyvin olen nukkunut, onneksi. Varmaan vahvat kipulääkkeet ovat olleet avuksi.

Recovering slowly, slowly. There are bruises, there are healing wounds and the drain which is not nice. But I feel I am a whole person. The result is a little push up and puffy but that is just the way it should be at the moment. The final results can be seen after a few months. The symmetry seems to be perfect. And the nerve pain is gone! Happy but sore and tired.

Baby steps

Rinnankorjausleikkaus on iso juttu. Huomenna on viikko leikkauksesta ja olo on vieläkin hutera, kipeä ja  huonovointinen.

Menin ystävänpäivä aamuna klo 7 ilmoittautumaan leikkaukseen. Saman tien kutsuttiin kolmen leikkaavan plastiikakirurgin luo. Rintaan piirrettiin merkit. Säpsähtelin, kun kynä osui arven kohtaan, ja he siinä vieläkin ihmettelivät mun vaikeaa hermokipua. Sanoivat, että jos vanha arpi poistetaan leikkauksessa kokonaan ja rasvansiirto tehdään myös hermokipukohtiin, niin kipu hellittää useinmiten. Suostuin tietenkin. Samalla totesivat, että jos haluan valmista kerralla: kaikki korjaukset ja kaksi samankoista rintaa omakudossiirtein, ilman silikoni-implanttia, on tervettä rintaa pienennettävä aiemmin arveltua enemmän. Sitä toivoin. Omakudossiirtein tehty rinnankorjausoperaatio, jossa korjataan myös hermovaurio ja edesautetaan olan oikeaa asentoa on suuri operaatio.

Silmät suljin klo 8 ja ensimmäisen kerran katsoin heräämön/tehostetun valvonnan kelloa klo 17 jälkeen. Olin tosi vahvasti kipulääkittynä seuraavaan iltapäivään asti, jolloin siirryin kipupumpun kanssa osastolle. Kaksi treeniä eli laskuputkea, joista toinen on edelleen mukana, katetri, tippa, happiviikset ja jatkuva verenpaineenmittaus kulkivat minussa vielä lauantaihin. Kipupumppu oli huippuhyvä ja sitä hoitajatkin toivovat enemmän käytettävän, kun  kipulääkitys on massiivista. Sunnuntaina aloin oksentaa. Pahoinvointia lääkitään edelleen. Leikkaus nosti CRP.n. 90 een, laski hb:n alle sataan, jossa se edelleen on. Lämpöä piti sen verran että veriviljelykin tehtiin. Haavat ovat parantuneet hyvin tähän asti. Tulos on yllättvän symmetrinen. Turvotusta ja mustelmia on paljon, mutta hermosärky on hävinnyt.

Leikkaussalihenkilökunta oli taas loistava; anestesialääkärit tekivät töitä, että oloni oli herätessä mahdollisimman kivuton. Kiitos heillle myös kipupumpusta! Osastolla taas on liian kiire. Hoito on lääkkeitten jakamista. Hoitotyötä voi tehdä monella tavalla ja päädyin kiittämään heitä, jotka tekivät sitä empaattisesti ja huolella. Lähdin kotiin heti, kun se suinkin oli mahdollista. Viereisellä vuoteella tehtiin haastavaa haavanhoitoa, ja koti on siihen verrattuna tosi bakteeriton paikka. Huomenna tulee rinnanpoistoleikkauksesta tuttu hoitaja haavoja ja treeniä tsekkaamaan ja auttaa mut suihkuun.

Ihailen kevättalven valoa. Nautin kodista. läheisistä rakkaista ihmisistä, mukavien keväisten tapahtumien odotuksesta. On ihanaa tuntea itsensä kokonaiseksi. Ihanaa, ettei häpeä kehoaan.

Back (latissimus dorsi flap). This surgical technique takes skin, fat and muscle from your upper back, tunneling it under your skin to your chest. Because the amount of skin and other tissue is generally less than in a TRAM flap surgery, this approach may be used for small and medium-sized breasts or for creating a pocket for a breast implant. Although uncommon, some women experience muscle weakness in the back, shoulder or arm after this surgery

A new technique for breast reconstruction, autologous fat grafting, uses liposuction to gather fat tissue from your thighs, abdomen or buttocks to reconstruct the breast or to improve the appearance of your breast after reconstruction.

My LD flap surgery was made a week ago combined with autologous abdominal fat crafting which should cure the nerve pain in the former scar area, too. I am recovering very slowly. Everything went fine although it was a big operation and lasted for 7hrs.

Uutta kohti

Viime aikoina on usein muistunut mieleeni kauan sitten edesmenneen isäni viljelemät sanonnat. Olenhan "elänyt kuin löysässä hirressä" pitkän tovin. Olen monella tavalla rikki. Olen ollut pitkään peloissani ja kauhuissani epätietoisuudessa. Nyt kuitenkin sain helpottavia uutisia. Munasarjamuutokset ovat kuin ovatkin vaarattomia kystia, jotka ovat koteloituneet paikoilleen. Onkologi oli myös tosi iloinen hyvistä uutisista ja siitä, että muutenkin voin paremmin kuin viimeksi -  hän siis muisti minut viime kerrasta -  ja sama lääkäri oli nyt jo kolmatta kertaa:). Tuntuu siltä, että "paistaa se aurinko risukasaankin". Terkkuja isälle sinne pilvenreunalle.

Nyt valmistaudun rinnankorjausleikkaukseen. Olen tavannut ihanan plastiikkakirurgin, joka rutisteli alavatsaani ja sanoi että kyllä tästä täytettä saadaan, vaikka olenkin hoikka (!?!). Hän antoi myös ab-kuurin, koska on näppyjä kainalossa (ja oli se ruusu rinnanpoistoleikkauksen jälkeen). Hän kävi rauhassa läpi vielä koko operaation kanssani ja lupasi tulla moikkaamaan vielä sitten juuri ennen saliin menoa.

Hoitaja selitti huolella käytännön valmistelut ja tapahtumien kulun. Sain nipun papereita, joissa ohjeet ovat vielä kirjallisena. Anestesialääkäri lupasi tehdä parhaansa, että ei olisi kipuja eikä pahoinvointia, kun herään. Näin fysioterapeutin joka antoi alustavia ohjeita siitä, miten pärjään leikkauksen jälkeen. Tarkemmat ohjeet saan osastolla heti leikkauksen jälkeen. He kaikki olivat ihan upeita ja se tuntuu hyvältä.

Joo, leikkaus pelottaa. Se on iso leikkaus ja kestää n 4-5 tuntia. Sitä varten tehdään kokoverivaraus ja x-kokeen takia vielä täytyy käydä labrassa. Kaikesta syöpärumbasta on jäänyt piikkikammo ja hirvittää, että verenohennuslääke pitää pistää vatsanahkaan itse viikon-pari. Miehellä, joka on ollut ihana tuki koko ajan, on vielä pahempi kammo piikkeihin. Hän sanoi kuitenkin auttavansa jos tarvii 💓

Olen iloinen siitä, että nyt korjataan vaurioita ja mennään parempaa kohti. Että se kammottava epätietoisuus on poissa. Että vaihteeksi sain hyviä uutisia. Tuntuu, että aloitan nyt uutta elämää. Näen kaunista ja hyvää ja menen niitä kohti taiteessa ja elämässä.

Nyt hoivaan ja hellin itseäni ja palaan tänne sitten kun postailen inhottavien proteesin ja proteesiliivien tuhoamisesta:)

Survival kit


Good news! It seems that the cysts(?) are really harmless cysts!! I am so relieved. It was hard to live with the fear and true horror of uncertainty. But it is over for the moment. 
There is a big reconstruction operation ahead. I feel I am a newborn baby, my second life ahead. Yes, I am broken, I am frail and I am not young. But I see and feel beauty, love and wonderful things around me.💙💚💛💜💗