Sairaalakokemus oli kuitenkin tosi positiivinen. Muutamien hoitajien kanssa puhuimme kokonaistilanteestani ja puhuin asiasta myös lääkärikierrolla. Kirjoitin lähtiessäni potilaspalautteeseen siitä, miten hienoa olisi, jos psyk hoitaja tai psykologi voisi kiertää osastoilla. Muitakin kuin syöpäpotilaita auttaisi tuki ja oman tilanteen selvittely ja käsittely.
Tulehdus hoidettiin mallikkaasti, kirurgeja konsultoitiin, samoin eri infektiolääkäreitä. Sopiva antibiootti löytyi heti, joka päivä otettiin tulehdusarvot ja muut verikokeet. Pahimpana aikana otettiin sydänfilmejä ja tehtiin happitarkistuksia. Kaikki olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Fysioterapeutti kävi kaksi kertaa. Käden pitää nousta hyvin ja kokonaan ylös, kun syöpähoidot alkavat ja siksi myös tulehduksen aikana piti tehdä käsijumppaa sovelletusti sängyssä.
Tulehdus oli stafylokokin aiheuttama tulehdus leikkausalueella ja sen ympäristössä. Minulla oli kovia kipuja ja kuumetta koko ajan, mutta pian löydettiin sopiva sekoitus eri kipulääkkeitä ja kuumetta alentavia lääkkeitä. Olo oli paria ensimmäistä vuorokautta lukuunottamatta ihan kohtuullinen ja parani päivä päivältä. En jaksanut olla jalkeilla sairaalaoloaikana paitsi vähän lähtöä edeltävänä päivänä. Parin ensimmäisen valvotun yön jälkeen kivut ja kuume saatiin hallintaan ja nukuin melko hyvin. Alkupäivien epätoivon, voimien loppumisen ja heikkouden tunteet hävisivät pikku hiljaa päivä päivältä.
Tulehdusarvo putosi tosi nopeasti: aina noin puoleen edellisen päivän arvosta. Aluksi se kuitenkin nousi ja oli korkeimmillaan 220, tänään lähtiessäni enää 20. Tänään on ihana olo. Vaikka tulin kotiin yhä edelleen dreeni mukana. (Dreeni on kudosnesteen laskuputki, joka on laitettu leikkauksen yhteydessä. Sen pää tuntuu kainalon alla ja se kulkeen leikatun rinnan alla, ulostuloputki on keskellä rintakehää ja se painaa palleaa tehden yököttävän olon.) Dreeniä pidetään yleensä viikon ajan leikkauksesta, mun kohdalla kuitenkin sen on paikallaan, kunnes eritteen määrä on vähemmän kuin 35ml/vrk.
Onpa ihanaa olla kotona. On keväinen, mutta edelleen tuulinen päivä. Valoa ja aurinkoa riittäköön huomiseen, kun lähden hiukan ulkoilemaan. Mulla on voittajan olo. Kateus ja katkeruus eivä onneksi ole mukana tunnelistassani. (Kirjoitin syöpään sairastumiseeen liittyvistä tunteista taannoisessa blogikirjoituksessani). En ole kenellekään kateellinen terveydestä enkä muustakaan, koska olen elänyt ja rakastanut täydesti. Olen kiitollinen, en katkera niin kuin huonekaverini sairaalassa valitettavasti oli. Paranin nopasti vakavasta tulehduksesta: onpa todella upeeta! Saan nukkua omassa sängyssäni. Voin tehdä itselleni värikkään keiton, jota rakastan. Voin laittaa päälleni taas ne hoitavat vaatteet, jotka ennen leikkausta hankin - ja joista tulee ihan oma postaus myöhemmin:)
Saan juoda rauhassa kylmää maitoa ja Ella´s Kitchenin luomuja vauvasmoothieita, hedelmäsoseita ja Baby Ricea. Ne ovat raikkaita ja terveellisiä ja niitten avulla menee alas se kourallinen tabletteja, mikä kolmasti päivässä nyt on otettava. Hassua on, että kun menetän rintani, hoidan itseäni maidolla ja vauvanruualla. Mun ei tarvi enää heratä klo viisi aamulla, kun hoitaja tulee laittamaan antibiootin kanyyliin. Kotona antibiootit jatkuvat viikon ajan tabletteina,
Lähtiessäni sain mukaani reseptit myös kipulääkkeisiin ja hormonittomaan vaihdevuosioireita auttavaan lääkkeeseen.Sekin asia piti vaan ottaa itse puheeksi. Kukaan ei ole tähän mennessä kysynyt minulta vaihdevuosioireista tai niiden hoitamisen tarpeesta, vaikka olen kertonut jättäneeni hormonikorvaushoidon pois heti syöpädiagnoosin saatuani. Yölliset hikoilut ja unihäiriöt hankaloittavat elämää ja nyt myös paranemista. Niihin löytyy apua esimerkiksi joistakin mielialalääkkeistä. Ravinnon muuttaminen yhä soija- ja kasvispitoisemmaksi on myös jo tehty.
Kanyyli otettiin pois, mikä on ihanaa!! Viimeksi ennen lähtöäni irroitin huvipuistorannekkeen. Kotona huomasin, että mulle jäi jalkaan "firman stringit" kuten hoitajat sairaalan alushousuja nimittävät. Täytyypä ottaa valokuva itsestäni pelkästään ne ja dreeni päällä. Sitä valokuvaa ette tule
näkemään. Mutta jokin tuleva maalaukseni saaattaa tuoda teille mieleen kuvauksen siitä.
Hyvää yötä!
Uninen, urhea pikkupossu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti