Ensimmäinen kuukausi

TAPAHTUNUTTA

Kuukausi sitten löysin kyhmyn rinnastani. Patti on kova ja outo. Jostain syystä tiesin heti, että syöpää se on. Vimmaisella päättäväisyydellä pääsin jo seuraavana päivänä mammografiaan ja ultraan. Mammografia ei näyttänyt pahanlaatuisuutta, mutta ultra sai lääkäri otsan rypistymään ja paksuneulanäyte otettiin saman tien. Lääkäri oli liian hätäinen eikä puudute ehtinyt kunnolla vaikuttaa. Se sattui.

Viikon kuluttua diagnoosi varmistui. Syöpää on. Patti on n. 1cm. Minulle kerrottiin että parin viikon kuluttua saan ajan kirurgian polille, jossa saan tietää lisää ja leikkauspäivä sovitaan.
Miehellä ja minulla oli siihen väliin jo aikaa sitten varattu lomamatka ja sain neuvon lähteä: " koska hoitoni ei viivästy tai vaarannu matkan takia. Eikä sitten vähään aikaan matkusteta, kun tulee leikkaus ja mahdolliset hoidot päälle."

Koskaan en ole matkalle lähtenyt yhtä innottomana. Kannatti kuitenkin lähteä, pystyin nauttimaan siitä. Matkan jälkeisenä aamuna heräsin hoitajan soittoon. Vielä ennen kirurgin vastaanottoa olisi magneettikuvaus sekä labrat ja sydänfilmi leikkauksen takia.

Magneettikuvaus tehdään tiputuksessa, "gadolium- tehosteaine hakeutuu tehokkaasti rintarauhasen mahdollisiin syöpäpesäkkeisiin". Ja niin se hakeutui minunkin rinnassani. Löytyi toinenkin, isompi kasvain, n. 2cm. Kasvainten välillä on syöpäsolukkoa.

Koepaloja otettiin tällä kertaa oikein urakalla ja puudutettiin kunnolla, joten toimenpide oli kivuton. Rinta on nyt runneltu ja mustelmilla.

Tähän asti tiedän, että syöpä on lobulaarinen. Se piiloutuu eikä yleensä löydy mammografiassa, niinkuin minunkin tapauksessani. Se tekee helposti useita syöpäkasvaimia ja leviaää helposti rinnasta toiseen. Minulla on kaikissa tähänastisissa tutkimuksissa kainalon imusolmukkeet näyttäneet puhtailta, mikä viittaa siihen, ettei syöpä olisi levinnyt rintaa pidemmälle.

Viimeisen biopsian tehnyt lääkäri sanoi, että syöpäni on hoidettavissa, mutta rintani menetän.


TUNTEET

Ensi viikolla on sitten se tuomion päivä: kirurgin vastaanotto.. Kuulostaa mahtipontiselta, mutta siltä se tuntuu. Miltä nyt muuten tuntuu?

Kuukausi alkoi jonkinlaisesta pakahduksen, pelon ja outouden tunteesta. Mieliala vaihtelee laidasta laitaan. Magneetin ja toisen, suuremman kasvaimen löytyminen aukaisi itkuhanat. Se helpotti pakahdusta. Tilalle tuli surun ja kauhun vaihtelu.

Välillä tulee samanlainen, ytimeen kiertyvä ajatus kuin niinä hetkinä, kun olen ollut läheisten ihmisten kuolinvuoteella: tunne siitä, että kaikkein tärkeintä elämässä on rakkaus, jota ihmisten välillä on annettu ja saatu. Se jää jäljelle ja pysyy. Tuli mitä tuli.


ELÄMÄSSÄNI NYT

Tärkeintä nyt ja aina ovat perhe ja läheiset. Perhe on rakas ja tärkein. Mies on osannut sanoa oikeat sanat, ollut koko ajan tukemassa. Ja kuten aina ennenkin elämän vaikeissa hetkissä olemme puhuneet asiat halki ja ollet hyviä ja helliä toisillemme.

Eilen oli aurinkoinen lauantai. Tein pitkän lenkin. Kokkasin pikku k.n toiveitten mukaan siskonmakkarasoppaa ja omenapiirakkaa. Pikku k.sta on tullut oikeastaan iso K. Hän on maailman ihanin nelivuotias: filosofi ja sanaseppo, joka rakastaa mökkiä, veneitä ja auringonkeltaisia housuja. Painoin posken yksivuotiaan e.n nauraville tytönkasvoille ja autoin häntä keräilemään Raumanmereltä tuotuja pikkukiviä ikkunalaudalta. Keskimmäisemme on lasten isä, vastuuntuntoinen ja vakaa poikamme.

Tytär ja puolisonsa palasivat Aasiaan suuntautuneelta häämatkaltaan, jota on ollut ihanaa seurata jo Somessa kuvien välityksellä. Nyt oli kiva kuulla matkasta tarkemmin. Illalla olimme teatterissa ja illallisella mainion esikoisemme ja hänen puolisonsa ja tämän vanhempien kanssa. Aivan täydellinen lauantai siis -  jos ei olisi syöpää.

Fuck cancer! viestitti ystäväni. Naulan kantaan. Olen kutsunut lähimpiä ystäviä mukaani kulkemaan ja jakamaan tätä matkaani. Kukin omalla tavallaan he ovat lähteneet mukaani. Olen saanut halauksia, hauskoja, lohduttavia ja lämpimiä sanoja ja viestejä. Kiitos 💓 teille kaikille!


LEENAN LISTAT

Mitä hankalampi tilanne elämässäni on, sitä varmemmin teen muistilistoja:) ja sitä varmemmin otan huumorin kaveriksi.
Teen siis listan siitä, mitä pitää muistaa kysyä ja selvittää  kirurgin vastaanotolla:

• aikataulu
• syövän tarkka tyyppi, luokitus, ennuste ja leviäminen
• perinnöllisyys; äitini on kuollut rintasyöpään, ja rintasyöpää on suvussa muutenkin. geeniselvitys?
• leikkaukseen valmistautuminen  ja siitä toipuminen
• jatkohoidot
• muu terveydentilani ( joka onneksi on hyvä ) ja syöpä
• lääkkeet: estrogeenin olen jättänyt jo pois. 
• ruokavalio; jonka olen jo muuttanut vielä kasvis- ja kalapitoisemmaksi.
• tukiryhmät ja -henkilöt

TAIDE

Aloin heti pitää luonnospäiväkirjaa ja maalata. Yöllä valvoessa ,yleensä nukun edelleen onneksi hyvin, on tullut suunniteltua installaatiota ja performanssia. Taide auttakoon. Ja taide auttaa, se on työtä, jota tehdessä ahdistus syövästä jää taka-alalle. Keskityn ja koen suunnatonta tyydytystä luovuudestani ja "prosessista", jota työstän ajatuksissa ja/tai konkreettisesti maalaamalla tms.. 

SITKU

Tästä sitkusta piti jo luopua, mutta haaveilu auttakoon. Olkoon siis sitku.

1. Sitku olen taas terve, lähdemme miehen kanssa matkalle.

2. Sitku olen taas terve, teen Mammaca -näyttelyn töistä, jotka liittyvät tähän syöpä -elämänvaiheeseeni.
3. Sitku olen terve, lähden yhdistämään kaikkia elämänkokemuksia ja osaamistani ja auttamaan muita. Tämä blogi on alkua siihen: ehkä joku muu osaa jo ekalla näytteenottokerralla sanoa, että puuduta ny perkele kunnolla!

Biopsia. Akvarelli ja liitu paperille.Yksityiskohta luonnoksesta.