Leena

tiistai 28. toukokuuta 2019

Resilienssi ja minä




Olin viime viikolla rintasyöpä -aiheisella kuntoutuskurssilla. Kaikkiaan tähän Kelan rahoittamaan kurssiin osallistui kymmenen suunnilleen samanikäistä naista, joilla rintasyövän toteamisesta on parisen vuotta. Meri Karina Turun Hirvensalossa on puitteiltaan ja maisemaltaan ihastuttava paikka. Kurssi oli hyvin järjestetty: se sisälsi ohjattua vesi- ja kuntosaliliikuntaa ja tietopaketteja ravinnosta, rintasyövän hoidosta, toipumisesta jne. Hauskaa oli kokeilla myös kirkkovenesoutua ja kuoro(!?!)laulua. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, porukka ja vetäjät mukavia ja keskustelut antoisia.

Kelan kuntoutuskurssit:
https://www.kela.fi/documents/10180/1547996/Sairausryhm%C3%A4kohtaiset_kurssit.pdf/25fe1986-7e34-4d13-ad87-9619d553b5d7

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen kuntoutuskurssit
https://www.pirkanmaansyopayhdistys.fi/sairastuneelle/kuntoutuskurssit/#kokeile-kirjoittamista-kuntoutuskurssi-syopaan-sairastuneille

Rintasyöpään sairastuneilla on kaikilla yhteisiä asioita liittyen toipumiseen ja tunteisiin. Toisaalta rintasyöpä on jokaisella omanlaisensa.
Ks.https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/rintasyopa/
Oli hienoa saada kuulla jokaisen matka kipuineen ja hankaluuksineen, mutta myös yhdessä kiinnittyä eteenpäin menoon ja toivon, toipumisen ja väkevän elämän makuun.

Kuulin psykologin ohjaamassa hetkessä ensimmäistä kertaa sanan resilienssi. Mun resilienssi, eli palautuminen trauman ja muutoksen jälkeen ei ole kovin hyvä, vaikka mulla on ihana lähipiiri ja taidetyö ja vaikka olen saanut monenlaista ammattiapua. Kun on hauraat perustukset, tarvitaan paljon tukipilareita raskaan taakan humahtaessa päälle. Mutta luulen, että resilienssini on parempi kuin kaksi vuotta sitten, kun sairastuin. On hienoa, että resilienssi voi matkan varrella vahvistua.

Resilienssiä tarvitaan taas, kun syöpähuttua aletaan jälleen hämmentämään. Turun viikon aikana ärtyneeseen kainalooni muodostui kipeä paise. Kävin lääkärissä ja paise avattiin, sain antibiooottikuurin ja kehoituksen ottaa yhteyttä vielä hoitavaan tahoon. Nyt olen siis Noonan, verkkopalvelun, kautta ottanut yhteyttä onkologian klinikalle. Sieltä tulee vastaus varmaan huomenissa, että mitäs nyt tehdään. Turun viikosta jäi sitten loppuviikon allasjumpat ja saunomiset väliin.



Tässä TAYSin infolinkit:


Rintasyövästä ja sen hoidoista on saatavilla luotettavaa ja asiallista tietoa internetistä ammattilaisten laatimilta internetsivuilta. Esimerksi Terveyskylä on yhdessä potilaiden ja ammattilaisten kanssa kehitetty verkkopalvelu, joka tarjoaa tietoa ja tukea potilaille. Terveyskylästä saat laajasti tietoa rintasyövästä. Tästä pääset terveyskylän rintasyöpä informaatioon:https://www.terveyskyla.fi/syopatalo/sy%C3%B6p%C3%A4taudit/rintasy%C3%B6p%C3%A4 

Toinen hyvä tietoa ja tukea tuova sivusto on Syöpäjärjestöjen verkkosivusto: HTTPS://WWW.KAIKKISY​OVASTA.FI

Olemme TAYSissa kuvanneet potilaan näkökulmasta rintasyöpäpotilaan hoitopolun. 
HTTPS://WWW.TAYS.F​I/FI-FI/PALVELUT/SYO​VANHOITO/RINTASYOPA/​RINTASYOPAPOTILAAN_H​OITOPOLKU(59857)






I have been to cancer rehab week in Turku. I met great women who have had their brcancer journey: felt the the same kind of  sad feelings as I have but also hope and beauty of life after cancer. I am so happy that there is so much help available. Help is needed now again as I have infection in my armpit. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kultaa

Mun piti kirjoittaa siitä, miten kainaloa ja selän arpea kiristää, miten pahoinvointi ja hikipuuskat ( Exemestan -lääkityksen takia ) ovat kurjia. Miten mun selkä on paska, ei kestä kunnon kävelylenkkiä. Mutta katsoin ulos, maailma on kaunis: vihreys tulvii sisään, kirpeän sininen taivas, ei pilven häivää. Multava vastaleikatun nurmen tuoksu, ohi pyöräilevien lasten äänet. Elämä on kaunis! Olen elossa! Olen onnekas!

Kun helmikuussa 2017 löysin rinnasta patin, olin kauhuissani ja ajattelin kuolevani kohta. Se tunne on palannut aika ajoin matkan varrella ja epävarmuuden ja erilaisten tulosten odottaminen on ollut kammottavaa. On ollut kipua, kärsimystä ja takaiskuja. Mutta oh my, olen saanut hyvää hoitoa, tutustunut hienoihin ihmisiin. Olen oppinut pysähtymään, näkemään hyvän ja tärkeän ja kauniin elämässä.

Kun sairastuin, luulin kuolevani. Olisinpa silloin tiennyt, että monet rankan diagnoosin saaneista voivat vuosien jäkeen hyvin. Olisinpa tiennyt, että on vertaistukea, että tutustuisin hienoihin ihmisiin sen myötä. Olisinpa aavistanut, että pieni elämä, pienet hyvät hetket, ovat tarpeeksi. Olisinpa uskonut todeksi, että tästä kaikesta voi tulla jotain hyvää ja kaunista.

Olisinpa heti löytänyt Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen palvelut, Rinnakkain Facebook -ryhmän ja vertaistukiryhmän ( paikalliset, usein kuukausittain kokoontuvat ryhmät ). Katso linkkilista.



 




Happy and thankful🤗 life is grand💕