Pillitä, Elli, pillitä

Naistenpäivänä klo 10.
Kudoksiin palaa tunto, mikä tarkoittaa sitä että kivut eivät suinkaan ole vähenemässä. Nään tänään yhden leikanneista kirurgeista. Toivon että saan kipulääkityksen kuntoon. Ibuprofeeni isolla annoksella kolme viikkoa on mahalle karu juttu. Parasetamoli menee perussettinä isolla annoksella edelleen. Selän haavassa on  5cm matkalla erittävä kohta, johon on  laitettu vaahtosidos. Koko rakennetun rinnan puoleinen kylki ja selkä haava-alueelta; eli kainalosta lapaluun yli toiseen lapaluuhun asti, on kipeä. Pienennettyyn rintaan on tullut yksi kova kohta. Kaikki nää tsekataan tänään.

Eilen olin vaihteeksi Taysin fysiatrian pkl:lla. Olipa kiva ja hyvä fysiatri! Siinä oli myös kaksi nuorta kandia , jotka silmät ymmyrkäisinä ihmettelivät mun kertomusta. Ja itkuhan siinä mulle tuli. Noh, koska leikkauksesta on niin lyhyt aika, sain uuden ajan kuukauden kuluttua, niin voidaan tehdä koko selän fysiatrinen tutkimus. Selästä otetaan myös taivutusrtg ja tehdään hermoratatutkimus. Saan ajan myös fysioterapeutille. Siellä tehdään liikeharjoitusten lisäksi rentoutus- ja hengitysharjoituksia. Nyt kun on leikkausalue keuhkojen lähellä, hengitys menee välillä tosi pinnalliseksi.  Fysiatrit ottavat ihmisen kokonaisuutena, mikä on ilahduttavaa. Olipa hyvä käynti ja tosi pätevä lääkäri:)

Fysiatrit eroavat ortopedeistä (asiakkaan näkökulmasta ) siinä että ortopedi  hoitaa leikkauksella korjattavia ongelmia ja fysiatri taas sellaisia, joita korjataan mm. liikkeellä. Fysiatri patisti mua allasjumppaan heti kun haavat ovat parantuneet- ja sinne menenkin mielelläni, nyt kun voin laittaa normiuimapuvun ja kaikki:D Suurin ongelma selässäni on nyt nikamasiirtymä, joka aihuttaa hermosärkyä jalkaan. Hermosärkyyn ei auta toi kipulääkemix ollenkaan, vaan hermosärkyestolääkitystä (pregabalin) nostettiin. Osteoporoottinen murtuma paranee myös tosi hitaasti ja tekee selän jäykäksi. kaularangan välilevypullistuma on parantunut, mutta sormet puutuvat yhä. Ihmeen hyvin olen leikkauksen jälkeen pärjäillyt selän kanssa, vaikka joudun koko ajan makaamaan selalläni enkä voi tehdä kaikkea selkäjumppaa tai selän lepoasentoja.



Eilen oli se päivä, jolloin kipu oli kovaa, verenpaine huitelee korkealla ja tunnen itseni monisairaaksi reppanaksi. Haluaisin niin mennä työhuoneelle, mutten jaksa edes piirtää juuri nyt. Kärsivällisyys olisi tarpeen. Itsesääli on tosi ällöttävää.

Naistenpäivänä klo 16.

No nih. Plastiikkakirurgi punktoi pari kahvikupillista ( kuulema kahvin väristä !?!) seroomanestettä selkähaavan alapuolelta. Helpotti. Eikä sattunut; siinä kohdin onneksi tunto on vielä pois leikkauksen jäljiltä. Ja hip hei, kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Haavat paranevat hyvin, seurattava kohta on parempi ja kova kohta pienennetyssä rinnassa kuuluu tässä vaiheessa asiaan.

Toipuminen on vasta alussa, samoin rinnat vielä muotoutuvat. 

N. puolen vuoden kuluttua yhdistellään taas toimenpiteitä ja tehdään nukutuksessa lisää rasvansiirtoa, jotta hermosäryt pysyvät pois sekä muotoillaan tarvittaessa rasvansiirrolla uutta rintaa. Samalla tehdään nänni uuteen rintaan. Viimeksi, noin 7-8 kuukauden kuluttua, nänni pigmentoidaaan.

Sain vahvempia ja mahaa vähemmän ärsyttäviä särkylääkkeitä. Ja sain luvan nukkua kyljellään!! Onpa ihanaa! Selällään nukkuminen ei oo mun juttu. Paluu matkalla kävin liiviliikkeen naistenpäivillä ja ostin vähän pitsiä💗

I have seen a physiatrist cause the broken back. I will have a new appointment with him after a month and also physiotherapy. I have been ill, tired and impatient. Today I met the surgeon, one of those who operated me three weeks ago. Everything is just fine and the wounds are healing well. I got some more pain killers and she puntured a lot interstitial fluid, seroma, below the wound in my back. It did not hurt and it relieved the pain. I am happy; and bought some lacy under wear:) Have a wonderful Women´s Day💗

Valoon ja iloon

En jaksa joka päivä olla positiivinen. Eilen oli taas se päivä. Olen kipeä, väsynyt ja kyllästynyt. Haluan itkeä ja käpertyä sänkyyn. Ja niin toipilaan tulee tehdäkin. Kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Haavat paranevat kauniisti; tosin yhdessä kohdassa selässä on tummempi seurattava kohta, johon haavahoitaja laittoi varmuudeksi vaahtosidoksen. Sain dreenin ja mahan tukivyön pois. Eteenpäin mennään. Mutta mummo on lumessa. Kärsivällisyys, missä olet?

Otin dreenistä kuvan hyvästiksi. Pari viikkoa se keräsi selän haavaonkalosta veristä seroomanestettä, joka letkua pitkin valui tuohon "haitariin" keskellä. Iltaisin puristin haitarin kasaan ja neste valui hanapussiin, josta saattoi katsoa kertyneen määrän ennen hanan aukaisua ja pussin tyhjennystä. Viimeiseen päivään asti kertymä oli yli 100ml. Dreeni otetaan pois, kun nesteen määrä on kahtena vuorokautena alle 30ml. Yli kahta viikkoa sitä ei kuitenkaaan voida tulehdusvaaran takia pitää. Nyt toivon, että nestettä ei enää kerry, sillä siinä tapauksessa pitää käydä sairaalassa punktiossa.

Niin, kivoja juttuja on keväällä tiedossa ja loppuvuonna kiinnostavia taidetapahtumia. Sain teoksiani kansainväliseen näyttelyyn, joka avautuu ensi syksynä Amsterdamin lähellä. Näyttely käsittelee naisen kuva nyt. Taidampa tehdä sinne matkan:) 

Nyt olen aloitanut hoitavan ja hemmottelevan valokuvaprojektin yhdessä ihanan Katja -kosmetologin kanssa. Tuossa kokeiluistunnon tulos. Varsinainen kuvaus ehdään runsaan viikon kuluttua ja silloin Katja tekee oheisen meikin ja kampauksen ja kuvaamaan tulee tuttu taidekuvaaja:)

Kuntoutus tarkoittaa edelleen monipuolista ja proteiinipitoista ruokaa, kuntoutusjumppaa ja kävelyretkiä, lepoa ja unta. Yritän katsoa eteenpäin, nähdä toipumisen ja eteenpäin menon. Tunnen iloa valosta ja kevään lähestymisestä. Olen kiitollinen ihanasta lähipiiristä ja viihtymisestä kotona. 

Ja kotona tulen pääasiassa olemaan lähiviikkoina vielä - tervetuloa kahville!

ps. Lupaan että puhun muustakin kuin kaikesta sairastamisesta ja muusta kurasta.

....

My patience is gone. I am sad, sore and tired of being ill. Anyway, I should be happy; everything is just fine and as it should be at these circumstances, I got rid of the awful drain and the wounds are healing fine.

Runneltu keho, hauras mieli

Olen aina ihaillut sellaisia ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet kehon rikkoutumisen  jälkeiseen tilanteeseen. Ihmisillä on tähän erilaisia keinoja ja apua saa - tosin sitä apua on osattava hakea ja pyytää. Mulle oli alusta asti selvää, että haluan uuden rinnan poisleikatun tilalle. Ja kun siinä yhteydessä voitiin korjata hermokipua, ei epäröinnille jäänyt tilaa. Heräämön huurussa kurkkasin paidan alle ja kyynel tuli silmään kun näin mulle puettujen, yllättävän nättien, tukirintaliivien alla kaksi rintaa. On ihanaa tuntea kovia kokenut kehoni taas kokonaiseksi💓

Lääkärit sanoivat, että näin suuren operaation jälkeen olo tulee aluksi olemaan kuin jyrän alle olisi jäänyt. Siltä tosiaan aluksi tuntui, ja vieläkin.  Koko ajan on kipulääkkeistä huolimatta kipua, pahoinvointia ja heikotusta, mutta tänä aamuna oli hyvä olla tunnin verran, jee! Onneksi mennään parempaa kohti.Haavat paranevat hyvin ja kauniisti, symmetria on hyvä, vanha arpi on poissa ja samoin sen aiheuttama hermosärky!

Vatsan värit ovat punaisen-luumun ja kellanvihreän sekoitus; mustelmien vaiheet rasvansiirron jäljiltä. Ja perheelle tiedoksi, että mua ei saa naurattaa! Vatsaan sattuu. Niinkuin tänä aamuna, kun sain lukea kuusivuotiaan lapsenlapsen kysymyksistä eilisessä jääkiekon paikallisottelussa: - oliko jääkiekkoa jo roomalaisten aikaan? Pelasiko Jeesus jääkiekkoa? Ja sitä rataa:D :D Voi mun vatsaa!


Yksityisen kotipalvelun hoitaja kävi pari päivää sitten auttamassa mua suihkuun ja katsomassa ja hoitamassa haavat. Kyllä oli ihana juttu. Ensin hän pyysi asettumaan mukavasti  lepotuoliin ja otti jalkani syliinsä ja alkoi hieroa ja rentouttaa niitä. Samalla kerroin mitä mulle on tapahtunut. Sitten hän järjesti suihkutilan niin että saatoin istua ja suihkutella rauhassa. Hän tarkisti haavat ja vaihtoi tarvittavat teipit. Hänen mielestään haavat paranevat mallikkaasti ja lopputuloksesta on tulossa hyvä. Turvotusta ja mustelmia on vielä. Osa siirretystä rasvasta ei tule pysymään.

Dreeni- eli laskuputki tulee selässä ulos haavan alta ja on kiinni yhdellä tikillä. Sairaalassa sain rinnasta tulevan dreenin jo pois. Dreeniletkua paikallaanpitävät tikit ovatkin ainoat, jotka tarvii poistaa, kaikki muu on tehty sulavin ompelein. Kaikkien haavojen päällä on hengittävät, ihonväriset, tiukasti kiinniolevat teipit, jotka vaihdetaan vain, jos ne irtoavat tai jos niiden alla on runsaasti rupea tai jos haavat vuotavat. Selässä ei ole dreenin erityksen takia turvotusta ja haava sielläkin on hyvin parantunut. Odotan kuitenkin kiihkeästi, että dreenin saa pois. Letkun, pumpun ja hanallisen pussin kanssa on hankalaa toimia ja nukkua.

Nukkuminen onkin haasteellinen juttu. Pitää olla selällään tyynyjen tukemana ja kädet irti vartalosta  leikkausaluaeen hyvän verenkierron varmistamiseksi. Mun rikkinäinen selkäni on myös kovilla, mutta onneksi nyt voin ja pitääkin liikkua yhä enemmän. Tätä on vielä tulevat n. kolme viikkoa. Ihmeen hyvin olen nukkunut, onneksi. Varmaan vahvat kipulääkkeet ovat olleet avuksi.

Recovering slowly, slowly. There are bruises, there are healing wounds and the drain which is not nice. But I feel I am a whole person. The result is a little push up and puffy but that is just the way it should be at the moment. The final results can be seen after a few months. The symmetry seems to be perfect. And the nerve pain is gone! Happy but sore and tired.

Baby steps

Rinnankorjausleikkaus on iso juttu. Huomenna on viikko leikkauksesta ja olo on vieläkin hutera, kipeä ja  huonovointinen.

Menin ystävänpäivä aamuna klo 7 ilmoittautumaan leikkaukseen. Saman tien kutsuttiin kolmen leikkaavan plastiikakirurgin luo. Rintaan piirrettiin merkit. Säpsähtelin, kun kynä osui arven kohtaan, ja he siinä vieläkin ihmettelivät mun vaikeaa hermokipua. Sanoivat, että jos vanha arpi poistetaan leikkauksessa kokonaan ja rasvansiirto tehdään myös hermokipukohtiin, niin kipu hellittää useinmiten. Suostuin tietenkin. Samalla totesivat, että jos haluan valmista kerralla: kaikki korjaukset ja kaksi samankoista rintaa omakudossiirtein, ilman silikoni-implanttia, on tervettä rintaa pienennettävä aiemmin arveltua enemmän. Sitä toivoin. Omakudossiirtein tehty rinnankorjausoperaatio, jossa korjataan myös hermovaurio ja edesautetaan olan oikeaa asentoa on suuri operaatio.

Silmät suljin klo 8 ja ensimmäisen kerran katsoin heräämön/tehostetun valvonnan kelloa klo 17 jälkeen. Olin tosi vahvasti kipulääkittynä seuraavaan iltapäivään asti, jolloin siirryin kipupumpun kanssa osastolle. Kaksi treeniä eli laskuputkea, joista toinen on edelleen mukana, katetri, tippa, happiviikset ja jatkuva verenpaineenmittaus kulkivat minussa vielä lauantaihin. Kipupumppu oli huippuhyvä ja sitä hoitajatkin toivovat enemmän käytettävän, kun  kipulääkitys on massiivista. Sunnuntaina aloin oksentaa. Pahoinvointia lääkitään edelleen. Leikkaus nosti CRP.n. 90 een, laski hb:n alle sataan, jossa se edelleen on. Lämpöä piti sen verran että veriviljelykin tehtiin. Haavat ovat parantuneet hyvin tähän asti. Tulos on yllättvän symmetrinen. Turvotusta ja mustelmia on paljon, mutta hermosärky on hävinnyt.

Leikkaussalihenkilökunta oli taas loistava; anestesialääkärit tekivät töitä, että oloni oli herätessä mahdollisimman kivuton. Kiitos heillle myös kipupumpusta! Osastolla taas on liian kiire. Hoito on lääkkeitten jakamista. Hoitotyötä voi tehdä monella tavalla ja päädyin kiittämään heitä, jotka tekivät sitä empaattisesti ja huolella. Lähdin kotiin heti, kun se suinkin oli mahdollista. Viereisellä vuoteella tehtiin haastavaa haavanhoitoa, ja koti on siihen verrattuna tosi bakteeriton paikka. Huomenna tulee rinnanpoistoleikkauksesta tuttu hoitaja haavoja ja treeniä tsekkaamaan ja auttaa mut suihkuun.

Ihailen kevättalven valoa. Nautin kodista. läheisistä rakkaista ihmisistä, mukavien keväisten tapahtumien odotuksesta. On ihanaa tuntea itsensä kokonaiseksi. Ihanaa, ettei häpeä kehoaan.

Back (latissimus dorsi flap). This surgical technique takes skin, fat and muscle from your upper back, tunneling it under your skin to your chest. Because the amount of skin and other tissue is generally less than in a TRAM flap surgery, this approach may be used for small and medium-sized breasts or for creating a pocket for a breast implant. Although uncommon, some women experience muscle weakness in the back, shoulder or arm after this surgery

A new technique for breast reconstruction, autologous fat grafting, uses liposuction to gather fat tissue from your thighs, abdomen or buttocks to reconstruct the breast or to improve the appearance of your breast after reconstruction.

My LD flap surgery was made a week ago combined with autologous abdominal fat crafting which should cure the nerve pain in the former scar area, too. I am recovering very slowly. Everything went fine although it was a big operation and lasted for 7hrs.

Uutta kohti

Viime aikoina on usein muistunut mieleeni kauan sitten edesmenneen isäni viljelemät sanonnat. Olenhan "elänyt kuin löysässä hirressä" pitkän tovin. Olen monella tavalla rikki. Olen ollut pitkään peloissani ja kauhuissani epätietoisuudessa. Nyt kuitenkin sain helpottavia uutisia. Munasarjamuutokset ovat kuin ovatkin vaarattomia kystia, jotka ovat koteloituneet paikoilleen. Onkologi oli myös tosi iloinen hyvistä uutisista ja siitä, että muutenkin voin paremmin kuin viimeksi -  hän siis muisti minut viime kerrasta -  ja sama lääkäri oli nyt jo kolmatta kertaa:). Tuntuu siltä, että "paistaa se aurinko risukasaankin". Terkkuja isälle sinne pilvenreunalle.

Nyt valmistaudun rinnankorjausleikkaukseen. Olen tavannut ihanan plastiikkakirurgin, joka rutisteli alavatsaani ja sanoi että kyllä tästä täytettä saadaan, vaikka olenkin hoikka (!?!). Hän antoi myös ab-kuurin, koska on näppyjä kainalossa (ja oli se ruusu rinnanpoistoleikkauksen jälkeen). Hän kävi rauhassa läpi vielä koko operaation kanssani ja lupasi tulla moikkaamaan vielä sitten juuri ennen saliin menoa.

Hoitaja selitti huolella käytännön valmistelut ja tapahtumien kulun. Sain nipun papereita, joissa ohjeet ovat vielä kirjallisena. Anestesialääkäri lupasi tehdä parhaansa, että ei olisi kipuja eikä pahoinvointia, kun herään. Näin fysioterapeutin joka antoi alustavia ohjeita siitä, miten pärjään leikkauksen jälkeen. Tarkemmat ohjeet saan osastolla heti leikkauksen jälkeen. He kaikki olivat ihan upeita ja se tuntuu hyvältä.

Joo, leikkaus pelottaa. Se on iso leikkaus ja kestää n 4-5 tuntia. Sitä varten tehdään kokoverivaraus ja x-kokeen takia vielä täytyy käydä labrassa. Kaikesta syöpärumbasta on jäänyt piikkikammo ja hirvittää, että verenohennuslääke pitää pistää vatsanahkaan itse viikon-pari. Miehellä, joka on ollut ihana tuki koko ajan, on vielä pahempi kammo piikkeihin. Hän sanoi kuitenkin auttavansa jos tarvii 💓

Olen iloinen siitä, että nyt korjataan vaurioita ja mennään parempaa kohti. Että se kammottava epätietoisuus on poissa. Että vaihteeksi sain hyviä uutisia. Tuntuu, että aloitan nyt uutta elämää. Näen kaunista ja hyvää ja menen niitä kohti taiteessa ja elämässä.

Nyt hoivaan ja hellin itseäni ja palaan tänne sitten kun postailen inhottavien proteesin ja proteesiliivien tuhoamisesta:)

Survival kit


Good news! It seems that the cysts(?) are really harmless cysts!! I am so relieved. It was hard to live with the fear and true horror of uncertainty. But it is over for the moment. 
There is a big reconstruction operation ahead. I feel I am a newborn baby, my second life ahead. Yes, I am broken, I am frail and I am not young. But I see and feel beauty, love and wonderful things around me.💙💚💛💜💗

Harsitaan ehjäksi

lyijykynäpiirros luonnoskirjasta, 2017

Selkä on kolmesta kohtaa rikki - osittain tai kokonaan syöpälääkkeen takia. ( Antihormonilääkitys estää syövän uusiutumista ja aiheuttaa joskus luitten haurastumista ). Lääkityksellä on paljon muitakin sivuvaikutuksia, jotka alentavat elämänlaatua.

Työkyky on mennyt. 

Taidetyötä pystyn tekemään muutamia tunteja viikossa; siinä kun voi päättää itse mitä ja miten tekee ja milloin tauottaa työnsä. Taiteessa on vapaus tehdä mitä ja miten tahtoo: se on ihan huippua!

Metsäkävelyistä ja varsinkin sauvakävelystä olen joutunut luopumaan. Lempeä jooga on tullut tilalle.

Tutkimusrumba jatkuu. Vatsaa kuvannetaan ct-kuvauksella ensi viikolla. Jos kysta?muutokset munasarjoissa ja maksassa eivät vaadi toimenpiteitä, on edessä rinnankorjausleikkaus jo helmikuussa.

Suunnitelmana on rakentaa uusi rinta selkäkielekkeestä omakudostäytteellä eli maharasvalla. Syksyn tapaamisessa plastiikkakirurgin kanssa tultiin siihen tulokseeen, että tämä tapa on mulle paras korjausleikkaus. Niitä on monia muitakin. Ks. Rinnankorjausleikkauksen Käsikirja  ja Korjausleikkaukset

Edessä on iso leikkaus. Miksi ihmeessä haluan sen?

1. Haluan tuntea itseni kokonaiseksi, tämä on identiteettikysymys. On kyse naiseudesta.

2. Symmetria parantaa selän asentoa.

3. Rinnanpoiston jälkeinen ruusuinfektio jätti inhottavan hermosäryn arven alueelle. Plastiikkakirurgin mukaan tilanne voi parantua korjausleikkauksen myötä.

4. Irtoproteesi hiostaa eikä pysy paikoillaan. Se on ällöttävä.

5. Ja, joo, olen turhamainen: haluan tissivaon takasin. Haluan pitsirintsikat, jotka voin valita kuten haluan enkä vain hakeutuen osastolle "proteesiliivit", jossa on muutamia malleja, yleensä mahdollisimman peittäviä, mukavia ja tylsiä. 

Ja, niin, tähän toimenpiteeseen on kaikilla rintasyöpäleikatuilla oikeus ilman että tarvii perustella. Leikkaus on iso juttu. Pelkään sitä. Pelkään komplikaatioita.  

Nykyinen tilanne on kuitenkin niin kurja, että haluan mennä leikkaukseen.

Diagnoosi body print paint ja kirjonta lakanalle, 2019

/Diagnose, body print paint and embroidery on a sheet.

The fucking br cancer broke my breast, spine and head. Now there is a reconstruction surgery ahead. I want to have that operation though it is a big one. I want to have my identity and symmetry back. I want to feel a whole woman again. I want to get rid of the nerve pain in the scar area.

I am happy I can have my art work as a way of life and to express the feelings of trauma and healing.

Nujertuuko sinnittelijä?

Hellekesän veneretkellä nähtiin ihania ulkoluotoja. Meri oli rasvatyyni, takkia ei tarvittu ollenkaan. Kapeilla väylillä oli välillä kova liikenne: veneilijät olivat joukolla huviajelulla. Niin sinäkin kertana, kun iso vene ohitti täydellä vauhdilla veneemme enkä ehtinyt varoa. Veneen peräaalto heitti minut ylös ja tömähdin alas istualleni. Selkään sattui. Tömähdys oli kuitenkin pehmeä ja sellainen, etten kuvitellut sen aiheuttaneen venähdystä kummempaa.

Myöhemmin selvisi, että juuri tämmöisissä tilanteissa osteoporoottiset murtumat syntyvät. Kesällä olin kuitenkin vielä autuaan tietämätön luuston haurastumisesta. En osannut myöskään yhdistää tapausta mitenkään syöpään tai lääkitykseeni. Hoidin aluksi venähdystä kipulääkekuurilla. Hiukan tilanne helpottuikin. Mutta sitten paraneminen pysähtyi. Hakeuduin lääkäriin, joka varmuuden vuoksi lähetti minut röntgeniin. Löytyi osteoporoottinen murtuma. Laitoin kyselyä onkologian osastolle lisätutkimusten tarpeesta ja asian liittymisestä hormonilääkitykseen. Vastauksena tuli passitus luustontiheysmittaukseen. Siinä todettiin luuston haurastuminen ja sain ohjeen syödä kalkki-D vitamiinia ja liikkua. Kun selkä ei ottanut parantuakseen ja aloin väsyä töissä ja muussa elämässä sinnittelyyn, menin fysiatrille.Hän lähetti minut selän laajaan magneettikuvaan, jossa löytyi murtuman lisäksi mm. nikamasiirtymä ja kaularangan hermojumin syy. Maksasta ja munasarjoista löytyi lisäksi mahdollisa kystia. Niiden vuoksi jouduin laajoihin kuvantamisiin.

Pitkän ja ahdistavan epätietoisuuden jälkeen tulokset lopulta tulivat. Maksan kystat ovat kystia, onneksi. Munasarjojen muutoksia kuitenkin seurataan kolmen kuukauden välein ct-kuvauksilla. Hormonilääkityksen aiheuttamaan/pahentamaan luuston haurastumiseen tuli Kalkki-D:n lisäksi pistoslääke Prolia, joka "vie kalsiumia takaisin luustoon".

Selän ongelmat ovat jatkuneet ja pahentuneetkin. Taas kuvataan. Syövästä siis olen selvinnyt (tähän asti), mutta selkärangan se rikkoi. Luitten lisäksi hajota uhkasi pää. Olen väsynyt ja kipeä. Kalenteri on koko syksyn täyttynyt erilaisista tutkimuksista ja hoito- ja lääkärikäynneistä. Onneksi olen saanut apua. Selkä ei parane kokonaan koskaan, mutta se tulee toivottavasti paremmaksi, kun lepään ja teen kuntoutusharjoituksia. 

Oma työhuone on ollut syksyn iso ilonaihe, vaikken ole paljoakaan pystynyt työskentelemään. Välillä vain menen sinne käymään ja vain hengailemaan - omaan tilaan. Ja kuten kuukauden kuluttua tulevan näyttelyni tiedotteeseen kirjoitin: "Tietoisuus ihmisen ja luonnon haavoittuvuudesta ja pyrkimys kohti hyvää ja kaunista kaiken epävarmuuden keskellä ovat tällä hetkellä keskeisiä paitsi henkilökohtaisessa elämässäni myös tässä hullussa maailmassa. "
https://www.leenavainio.com/

The fucking cancer broke my spine and head. I am tired and weak. But I have survived. So far. I have not been able to work. But I have visited my new studio every now and then though. My own space; room for my things. Oh, I do love it! And yes, there will open up a new solo exhibition soon:)