Olen aina ihaillut sellaisia ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet kehon rikkoutumisen jälkeiseen tilanteeseen. Ihmisillä on tähän erilaisia keinoja ja apua saa - tosin sitä apua on osattava hakea ja pyytää. Mulle oli alusta asti selvää, että haluan uuden rinnan poisleikatun tilalle. Ja kun siinä yhteydessä voitiin korjata hermokipua, ei epäröinnille jäänyt tilaa. Heräämön huurussa kurkkasin paidan alle ja kyynel tuli silmään kun näin mulle puettujen, yllättävän nättien, tukirintaliivien alla kaksi rintaa. On ihanaa tuntea kovia kokenut kehoni taas kokonaiseksi💓
Lääkärit sanoivat, että näin suuren operaation jälkeen olo tulee aluksi olemaan kuin jyrän alle olisi jäänyt. Siltä tosiaan aluksi tuntui, ja vieläkin. Koko ajan on kipulääkkeistä huolimatta kipua, pahoinvointia ja heikotusta, mutta tänä aamuna oli hyvä olla tunnin verran, jee! Onneksi mennään parempaa kohti.Haavat paranevat hyvin ja kauniisti, symmetria on hyvä, vanha arpi on poissa ja samoin sen aiheuttama hermosärky!
Vatsan värit ovat punaisen-luumun ja kellanvihreän sekoitus; mustelmien vaiheet rasvansiirron jäljiltä. Ja perheelle tiedoksi, että mua ei saa naurattaa! Vatsaan sattuu. Niinkuin tänä aamuna, kun sain lukea kuusivuotiaan lapsenlapsen kysymyksistä eilisessä jääkiekon paikallisottelussa: - oliko jääkiekkoa jo roomalaisten aikaan? Pelasiko Jeesus jääkiekkoa? Ja sitä rataa:D :D Voi mun vatsaa!
Yksityisen kotipalvelun hoitaja kävi pari päivää sitten auttamassa mua suihkuun ja katsomassa ja hoitamassa haavat. Kyllä oli ihana juttu. Ensin hän pyysi asettumaan mukavasti lepotuoliin ja otti jalkani syliinsä ja alkoi hieroa ja rentouttaa niitä. Samalla kerroin mitä mulle on tapahtunut. Sitten hän järjesti suihkutilan niin että saatoin istua ja suihkutella rauhassa. Hän tarkisti haavat ja vaihtoi tarvittavat teipit. Hänen mielestään haavat paranevat mallikkaasti ja lopputuloksesta on tulossa hyvä. Turvotusta ja mustelmia on vielä. Osa siirretystä rasvasta ei tule pysymään.
Dreeni- eli laskuputki tulee selässä ulos haavan alta ja on kiinni yhdellä tikillä. Sairaalassa sain rinnasta tulevan dreenin jo pois. Dreeniletkua paikallaanpitävät tikit ovatkin ainoat, jotka tarvii poistaa, kaikki muu on tehty sulavin ompelein. Kaikkien haavojen päällä on hengittävät, ihonväriset, tiukasti kiinniolevat teipit, jotka vaihdetaan vain, jos ne irtoavat tai jos niiden alla on runsaasti rupea tai jos haavat vuotavat. Selässä ei ole dreenin erityksen takia turvotusta ja haava sielläkin on hyvin parantunut. Odotan kuitenkin kiihkeästi, että dreenin saa pois. Letkun, pumpun ja hanallisen pussin kanssa on hankalaa toimia ja nukkua.
Nukkuminen onkin haasteellinen juttu. Pitää olla selällään tyynyjen tukemana ja kädet irti vartalosta leikkausaluaeen hyvän verenkierron varmistamiseksi. Mun rikkinäinen selkäni on myös kovilla, mutta onneksi nyt voin ja pitääkin liikkua yhä enemmän. Tätä on vielä tulevat n. kolme viikkoa. Ihmeen hyvin olen nukkunut, onneksi. Varmaan vahvat kipulääkkeet ovat olleet avuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti