Uutta kohti

Viime aikoina on usein muistunut mieleeni kauan sitten edesmenneen isäni viljelemät sanonnat. Olenhan "elänyt kuin löysässä hirressä" pitkän tovin. Olen monella tavalla rikki. Olen ollut pitkään peloissani ja kauhuissani epätietoisuudessa. Nyt kuitenkin sain helpottavia uutisia. Munasarjamuutokset ovat kuin ovatkin vaarattomia kystia, jotka ovat koteloituneet paikoilleen. Onkologi oli myös tosi iloinen hyvistä uutisista ja siitä, että muutenkin voin paremmin kuin viimeksi -  hän siis muisti minut viime kerrasta -  ja sama lääkäri oli nyt jo kolmatta kertaa:). Tuntuu siltä, että "paistaa se aurinko risukasaankin". Terkkuja isälle sinne pilvenreunalle.

Nyt valmistaudun rinnankorjausleikkaukseen. Olen tavannut ihanan plastiikkakirurgin, joka rutisteli alavatsaani ja sanoi että kyllä tästä täytettä saadaan, vaikka olenkin hoikka (!?!). Hän antoi myös ab-kuurin, koska on näppyjä kainalossa (ja oli se ruusu rinnanpoistoleikkauksen jälkeen). Hän kävi rauhassa läpi vielä koko operaation kanssani ja lupasi tulla moikkaamaan vielä sitten juuri ennen saliin menoa.

Hoitaja selitti huolella käytännön valmistelut ja tapahtumien kulun. Sain nipun papereita, joissa ohjeet ovat vielä kirjallisena. Anestesialääkäri lupasi tehdä parhaansa, että ei olisi kipuja eikä pahoinvointia, kun herään. Näin fysioterapeutin joka antoi alustavia ohjeita siitä, miten pärjään leikkauksen jälkeen. Tarkemmat ohjeet saan osastolla heti leikkauksen jälkeen. He kaikki olivat ihan upeita ja se tuntuu hyvältä.

Joo, leikkaus pelottaa. Se on iso leikkaus ja kestää n 4-5 tuntia. Sitä varten tehdään kokoverivaraus ja x-kokeen takia vielä täytyy käydä labrassa. Kaikesta syöpärumbasta on jäänyt piikkikammo ja hirvittää, että verenohennuslääke pitää pistää vatsanahkaan itse viikon-pari. Miehellä, joka on ollut ihana tuki koko ajan, on vielä pahempi kammo piikkeihin. Hän sanoi kuitenkin auttavansa jos tarvii 💓

Olen iloinen siitä, että nyt korjataan vaurioita ja mennään parempaa kohti. Että se kammottava epätietoisuus on poissa. Että vaihteeksi sain hyviä uutisia. Tuntuu, että aloitan nyt uutta elämää. Näen kaunista ja hyvää ja menen niitä kohti taiteessa ja elämässä.

Nyt hoivaan ja hellin itseäni ja palaan tänne sitten kun postailen inhottavien proteesin ja proteesiliivien tuhoamisesta:)

Survival kit


Good news! It seems that the cysts(?) are really harmless cysts!! I am so relieved. It was hard to live with the fear and true horror of uncertainty. But it is over for the moment. 
There is a big reconstruction operation ahead. I feel I am a newborn baby, my second life ahead. Yes, I am broken, I am frail and I am not young. But I see and feel beauty, love and wonderful things around me.💙💚💛💜💗