Yksitissisen niksinurkka #2

Omia ruoka- ja juomatottumuksia on tosi vaikea muuttaa. Olen onneksi kokeileva ja tuntuu hienolta jäädä koukkuun esimerkiksi tuttavalta saatuun, alunperin ranskalaisen onkologin,  aamiaisherkuun:

Soseuta ( sauvasekoittimella tai blenderillä ):
1/2-1 banaania
1-2tl siemeniä
2rkl sitruunanamehua
pala tuoretta inkivääriä (tai kurkumaa )
kourallinen tuoretta vihreää: minttua, persiljaa, sitruunamelissaa, pinaattia tms
1tl öljyä

Paloittele hedelmiä/ marjoja yhteensä n. 2dl ja kaada sose niiden päälle. Ripottele pinnalle pähkinöitä ja/tai kauralesetta ja nauti! On täyttävää ja herkullista!!

Eilen valitsin annokseen ananaspaloja ja viinimarjoja. Soseessa oli mukana lehtipersiljaa ja inkivääriä:)

Olen lukenut paljon, ehkä liikaa, rintasyöpään liittyvää kirjallisuutta ja blogeja. Satu Hassin kirjan olen jo aiemmin blogissani esitellytkin. Tässä tulee parhaita lukukokemuksia kesältä:

Nainen ja rintasyöpä on selkeä tietopaketti syövän toteamisesta ja hoidoista sekä sairastumiseen liittyvästä tunnemysrskystä.

Marja Aarnipuron Rintasyöpävuosi oli ensimmäisiä kirjoja, joita luin heti sairastuttuani. Tämä jatko-osa Rintasyövän jälkeen jatkaa omakohtaisella ja avoimella linjalla. Omaan kertomukseen on liitetty kunkin aiheen kattava tietopaketti esimerkiksi lääkkeitten vaikutuksista.

Ravinto ja elämäntapamuutokset ovat asioita, joita olen paljon pohtinut. Tulin siihen tulokseen, että joitakin muutoksia on tutkimustuloksiin nojaten perusteltua tehdä syövän uusimisen ehkäisemiseksi. Olen vähentänyt punaisen lihan määrää ja lisännyt esimerkiksi öljyjä ja pähkinöitä ruokavaliooni. Syö hyvin voi paremmin on tutkimukseen pohjaava ja selkeä opas. Palautin kirjan juuri kirjastoon, mutta taidan mennä ostamaan oman kappaleen kirjakaupasta..

Alice Hoffmanin Survival Lessons on omakohtainen kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu kirjanen, jonka luin itkien ja yhdellä istumalla.💓

Heinäkuun olen lomaillut pääasiassa Raumanmeren saaristossa. Olo on parantunut, vaikka "kunnossa" en tunne vielä olevani. Loma on ollut ihana ja olen nauttinut merestä, luonnosta, perheen ja ystävien seurasta, ruuasta ja saunomisesta. Tänään palaan taas maalauksen pariin. Jännä nähdä mitä nyt syntyy...tähän se jäi noin kuukausi sitten:

sarjasta Mammaca akryyli, hiili ja muste paperille, 54 x 76cm

I have made some changes in my diet: less meat, more oils, nuts and veggies. I have been reading many books about breast cancer. Alice Hoffman´s Survival Lessons was beutifullly written and one of the most touching I have read. I am feeling better and had a wonderful holiday-July with family and friends enjoying nature by the sea. Now I am back to art projects and painting. 💗

@Rauma

Kaikki hyvin?

Syöpäpoliklinikkakäynti takana ja taas yhdestä etapista selvitty... Hormoninestolääkitys (Tamofen) jatkuu ainakin toistaiseksi ja tavoitteena on viisi vuotta. Sivuoireet ( kylmä/kuumapuuskat, lihas- ja nivelkivut, limakalvojen kuivuminen, silmien kuivuminen jne ) ovat hankalia, mutta niitten kanssa sinnitellään ja haetaan sopivaa helpotusta lääkkein ja elämäntavoin. Joskus olen nukkunut jo kuusikin tuntia heräämättä, vaikka yleensä yöt ovat kyllä risaisia. Silmät kuivuu ja mulla todettiin jo syksyllä "Makulan ryppykalvo" eli verkkokalvossa on vetoa ja se "rypistyy" ja uhkaa rikkoutua. Yllättäen miehellä todettiin myös juhannuksen alla sattumalta verkkokalvon reunassa reikä ja tuli kiireellinen leikkaus. Hän on toipunut hyvin tähän asti ja pari viimeistä viikkoa on jo ollut normaalia mökkeilyä, saunomista ja urheilua.

Syöpäpolille menen seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Sain lisäksi tarkat oireseurantaohjeet, joiden perusteella olen sitten välittömästi polille yhteydessä. Olen yhteydessä ainakin jos tulee seuraavia oireita: hengenahdistus, jatkuva yskä, kova, jatkuva, paikallaan pysyvä luustokipu, mikä tahansa uusi patti missä tahansa, kunnon romahtaminen. Tää mun tapaus uusii mielellään varsinkin leikatulle alueelle tai toiseen rintaan. Leikkaushaavan ja rinnan alue tulee omatoimisesti tutkia joka kuukausi. Pelon kanssa opettelen elämään.

Kaikki lisäravinteet (D-vitamiinia ja kalkkia lukuuottamatta ) kiellettiin. Sen sijaan ravinto tulee muuttaa kasvispainotteiseksi ja niin että siitä saa terveyttä edistävät jutut. Ja niin olenkin jo tehnyt. Esimerkiksi: punaista lihaa max. 500g/viikko, pähkinöitä välipalaksi n. 30g /pvä, makeannälkään tumma raakasuklaa tai rusinat, täysjyväleipä ja rasvoina pääasiassa kasviöljyt ( oliivi- ja rypsiöljy) Alkoholia tosi harvoin ja tosi vähän. Liikuntaa lisään ja ilmoittauduin jo syksymmällä alkavaan joogaryhmään.Rasvan ja sokerin vähentäminen ja liikunnan lisääminen on meneillään.

Mun laboratorioarvot ovat hyvät eikä Tamofen ole nostanut maksa- tai munuaisarvoja. Hemoglobiini on jo melkein (mun) normaali. 

Energia on palannut. Tänään ja huomenna ollaan lastenlasten kanssa ja sitten lähdetään taas merelle:) Seuraava viikko kuluu vielä lomaillessa ja sitten palataan arkeen.

My 3 month control with the oncologist went well. I will continue with the antihormone medication in spite of the nasty side effects (f.ex. hot/ chill flashes ) which cause poor sleep. I will meet an eye specialist because of the eye problems which have increased because of the medication. Otherwise I´ll try to adapt to the new "normal".

Yksitissisen niksinurkka #1

Tamofen ( tamoksifeeni ) hormoninestolääkkeen  sivuoireisiin eivät mulla ole auttaneet kokeilussa olleet lääkkeet tai niistä on tullut rankempia muita oireita. Olen yrittänyt sopeutua uuteen "normaaliin" parhaani mukaan:

• öisin hikoiluun herätessä viilentää sängyn vierellä astiassa odottava kostutettu puuvilla/pellavaliina, johon suihkaisen illalla hyväntuoksuista ihoöljyä ( esim Nuxe ) estämään ihon kuivumista ja lisäämään hemmotteluvaikutusta:)
• Herkän ihon tai vauvojen kosteusliinat ovat käsilaukussa mukana missä menenkin.
• mukana kulkee myös viuhka ( niitä myyvät ainakin naamiaistarvikekaupat ) sekä vesipullo 

Hikoileviin kainaloihin olen käyttänyt vauvan talkkia tai kookosöljyä. Vesipesu on tietysti aina hyvä juttu, mutta kun se ei ole mahdollista käytän herkän ihon kosteusliinoja. Kaikki kokeilemani deodorantit ärsyttävät leikatun puolen kainaloa, joka muutenkin on helposti ärtyvä ja ihottumainen, turvonnut ja kireä neljän imusolmukkeen poiston ja arven takia.

Leikkausarven hoitoon on parasta ollut suihkutettavat öljyt. Ihanan tuoksuinen Nuxe ( luontaiskosmetiikka ) on arvelle ehkä vähän liian paksu. Apteekista saatava Ceridal ihoöljy on edullinen. Mun mielestä paras on ollut apteekin Widmer Remederm vartalospray. Arpi on arka ja toisaalta tunnoton. Sen alueella ja ympärillä on hermosärkyä, johon välillä tarvitsen särkylääkettä.

Pienet, itseä hoitavat ja hemmottelevat asiat ovat mulle nyt tosi tärkeitä ja hoivaavat myös hauraasti toipuvaa mieltä.

Mun syöpämatka alkoi helmikuussa 2017. Siinä on ehtinyt olemaan jo monenlaisia vaiheita. Nyt näyttää siltä, että pääsin vähällä. Rinta ja neljä imusolmuketta lähti ja Tamofen tuli viideksi vuodeksi. Tähän asti vaikuttaa onneksi siltä, että syöpäkin lähti. Pysyköön poissa, amen.

ps. Osa vinkeistä on saatu vertaissiskoilta, osan olen keksinyt itse. Toivottavasti näistä on apua muillekin!

....

Onebooby Tips #1

Pampering oils and  Baby Powder are my weapons against swetting and hot flashes. A fancy fan and  wet wipes are handy as well. Little things are good for fearful mind, too. Take care and stay tuned: Tips #2 will be here soon:)

Toipumisesta / Recovering

”Kuvat ovat elämä, kuvat ovat kohtalo, minä olen peili, minä olen vesi. Mitään ei ole mennyt, mitään ei ole tuleva, kaikki on valmiina luomieni alla.”
( Kirkas,hämärä, kirkas; Eeva-Liisa Mannerin runot)

Lukiessani Mannerin runoja peilaan itseäni ja elämääni. Manner maalaa runoissaan intohimon, kauneuden, luonnon ja rakkauden ihmeellisesti. Osaisinpa maalata niin kuin hän kirjoittaa!

Toipumisessa taide kantaa. Onneksi voimattomuus ja heikkous ei ole niin kokonaisvaltaista, että se olisi kokonaan estänyt taidetyöskentelyn. Tosin tarvitsen lepohetkiä ja taukoja paljon enemmän kuin ennen sairastumista. Olen hidas ja väsynyt. Hikoilupuuskat ja voimattomuus johtunevat luultavasti suurimmaksi osaksi  tamoksifeenista, lääkkeestä, joka estää mun tapauksessa huomattavasti syövän uusiutumista ja jota tulen käyttämään seuraavat viisi vuotta. Kainalo on turvonnut, käsi ei vieläkään, jumpasta ja fysioterapeutin ohjeista huolimatta, nouse kunnolla ja haava-alueella on hermosärkyä ja tunnottomuutta. Kaikki kuuluu asiaan.

Väsymys on haitannut iloa siitä, että paljon huonommin mulle olisi voinut käydä. Jokainen rintasyöpä on erilainen ja jokainen hoidetaan omalla räätälöidyllä tavallaan. Jokaisen on omalla tavallaan käytävä läpi sairastumisen aiheuttama shokki ja kaikki siihen liittyvät tunteet. Alkushokin tunteista olen tässä blogissani  aiemmin kirjoittanutkin. Alun kauhutunteitten listaan on sittemmin ilmaantunut myös kateus. Sepä onkin pirullinen ja salakavala tunne.  Vaatii munaa myöntää että on kateellinen esimerkiksi terveille ja energisille vanhoille ihmisille: hehän ovat ihailtavia ja hienoja tyyppejä! Olen ollut yhä ajoittain myös vihainen ja surullinen. Pelko liittyy syövän kanssa elämiseen, vaikka ennuste on hyvä eli minun kohdallani syövän uusiutumisen riski on pieni.

Olen lukenut, että monella muullakin (rinta)syöpää sairastavalla on samanlaisia tunteita, oireita ja tuntemuksia kuin minulla. Monella on asiat huonommin, joillakin on paremmin. Kaikki tietämäni/tuntemani rintasyöpäsiskot ovat uskomattoman sisukkaita.

Koska edelleen pohdin rinnankorjausleikkaukseen ( rekonstruktioon ) lähtemistä, on hyvä tietää muitten kokemuksia asiasta. Tähän asti lukemistani kokemuksista kaikki ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka operaatio on monilla ollut vaikea ja pitkäkestoinen rasvansiirtoineen ja pigmentointeineen ja arpihoitoineen. Mun tapauksessa mikään erilaisista vaihtoehtoisista korjaustavoista ei ole rinnan koon takia poissuljettu; voidaan valita kaikista vaihtoehdoista ja valita mulle paras. Korjausleikkauksista lisää Rinnakkain -lehdessä.

Nyt keskityn tietoisesti mulle voimia antaviin asioihin.
 Voimauttavaa minulle on nyt erityisesti:

...luonto, varsinkin Raumanmeri 

...taidetyö...

....sekä itseni hoitaminen ja hemmottelu:) 

kuvassa kirpparilöytö; kukkamekko:)

tässä jumppa-asu, "tankini"-uikkari ja: PITSIRINTALIIVIT, jotka peittää myös ylhäältä alkavan leikkauskuopan rintakehässä.

Tyttären kanssa käytiin meikkaus-valokuvassa:

I am recovering..but slowly. I feel tired and have hot flashes "all the time". I am lucky, my cancer will not likely relapse. Anyway at times I fear.. I have had all the dark, ugly feelings during my short journey of cancer. 

Now I stick to those moments and feelings in life which do me good and give me hope, strength and love.

Lately I have enjoyed nature, art and pampering clothes ( I bought f.ex. a lovely lace bra which covers my excavated breast ). Together with the dancing daughter we had a makeup plus photography 💗💙💚💛💜.

Hoitoja

Kuvataiteilija Reetta Partasen yhteisöllistä teosta tekemässä, Galleria Lapinlahti, Helsinki

Ennätyskylmästä keväästä huolimatta olemme aloittaneet mökkikauden huhti-toukokuun vaihteessa kuten aina teemme. En muista että oltais aikaisemmin herätty mökillä niin, että on lunta maassa... nyt on sekin koettu.

Hikoilupuuskat ovat helpompia kun on kylmä kevät. Hikoilua rittää, kun aloitettiin tamoxifen -lääkitys, joka estää estrogeenin tuotantoa. Mun voimakkaasti hormonipositiivisessa syöpätyypissä estrogeeni edesauttaa syövän uusiutumista ja leviämistä. On hienoa, että löytyy tällainen täsmälääke, jolla ei ole yhtä kovia sivuvaikutuksia kuin sytostaateilla. Tosin tamoksifeenillakin on paljon mahdollisia sivuvaikutuksia, joista voimistuvat vaihdevuosioireet estrogeenitason laskun takia ovat tavallisia. Pahin ja hoidon keskeyttämisen vaativa sivuvaikutus on laskimotukos.  Se voi aiheuttaa myös mm. pahoinvointia ja nesteen kertymistä elimistöön. Minulla kylmä- ja hikipuuskat haittaavatkin elämänlaatua. Estrogeenin puute aiheuttaa lisäksi paikasta toiseen kulkevia lihas- ja nivelkipuja. Yön tunteina tulee mieleen syövän mahdollinen leviäminen, kun kipu tuntuu esimerkiksi lonkassa. Tiedän, että mun tapauksessa kivut johtuvat hormonaalisista syistä ja niiden paikkakin vaihtuu. Pelkoa se ei poista kokonaan kuitenkaan.

Tamoksifeenin lisäämiä vaihdevuosioireita voivat helpottaa esimerkiksi beetasalpaajat sekä muutama mielialalääke (velnafaksiini tai mirtatsapiini) sekä jotkut hermosärkyihin (gabapentiinitai pregabaliini).  Minulla sopiva lääkitys sivuoireisiin on vielä hakusessa.

Viime viikolla sain liikuntaan ja käden liikkuvuuteen lisäohjeita Syöpäsäätiön fysioterapeutilta ja meillä on uusi  tapaaminen pikapuoliin. Ensi viikolla aloitan pitkästä aikaa Zumban, josta olen aina pitänyt. Afrikkalaisen tanssin kursseja en löytänyt, ne ehkä alkavat syksyllä sitten. Olen tehnyt pitkiä lenkkejä noin neljä kertaa viikossa ja kunto on alkanut kohota:)

Sain Syöpäsäätiöltä silikoniproteesin ja ensimmäisen liivin. Liivissä on tasku, johon proteesi asetetaan. Kun vaatteet ovat päällä, molemmat rinnat tuntuvat samanlaisilta, yhtä painavilta ja samalla lailla "hölskyviltä". Jännä juttu miten iso asia se on mulle; tuntea itsensä kokonaiseksi ja "symmetriseksi". Kävin ostamassa tankini -uimapuvun, jonka yläosa on toppi ja sitä voi käyttää urheilu- ja helletoppina. uimapukuun ostin myös uimasilikonin, joka on kirkasta silikonia.  Amoenan liikkeestä Helsingissä ostin myös kivan urheilutopin, jonka taskuun proteesi menee. Ostin myös ihanan  pitsirintaliivin, joka peittää ylhäällä rinnassa olevan kuopan. Liivi on kaunis ja naisellinen, sillä on mulle iso merkitys myös. Vaatteet tulevat seuraavaan postaukseen paperinukelle piirrettyinä:)

Ohessa kuva (vasemmalta) eka, leikkauksen jälkeen saatu vanu(pumpuli)tissi, keskellä liiviproteesi ja oikealla uimaproteesi.

Kävin kolmannen kerran elämässäni kosmetologilla kasvohoidossa. Mun entinen rasvainen iho on nyt kuiva ja kaipaa - ei niinkään rasvaa - vaan kosteutta. Mulle tehtiin ihana kasvohoito luonnonmukaisilla tyrnituotteilla Baroque -hoitolassa opiskelijatyönä, kiitos Katja! 

Kävin myös pitkästä aikaa kampaajalla, jossa hiukset värjättiin kasviväreillä.  Mulle on tärkeää hoitaa itseäni hyvin. Kaipaan hemmottelua enemmän kuin koskaan elämässäni.

Tähän saumaan sattui myös monitasoinen ja hauska yhteisöllinen taideprojekti Lapinlahden entisessä mielisairaalassa Helsingissä. Sinne avautui juuri upea näyttely. Olin mukana kuvataiteilija Reetta Partasen teoskokonaisuuden rakentamisessa. Teimme "lääketablettimandaloita" ( tabletit ovat kipsivaloksia ) sekä sairaalasänkyyn multapedin, johon kasvaa ruohoteksti: käypähoito.
Taide on hieno keino, oma kielensä, tunteille, elämälle ja kuolemalle. Ja miten sopivasti tulikaan tämä Reetan avoin kutsu osallistua hänen teostensa rakentamiseen: juuri kun oma elämäni ja taiteentekemiseni on jonkinlaisessa muutos- tai käännekohdassa. Paikan historia ja näyttelyn teemat yhdistävät sekä oman menneisyyteni että viimeaikaisen elämäni tapahtumat.   

Kuvia kuvataiteilija Reetta Partasen teoskokonaisuudesta. Galleria Lapinlahti 10.-28.5.2017

...
I have started my five year Tamoxifen medication - with increasing hot flashes. I cope with lighter diet, more exercise and taking good care of myself: pampering skin and hair care, new breast prothesis and clothes.

It was exciting to assist artist Reetta Partanen´s art project and exhibition in Gallery Lapinlahti, Helsinki. Lapinlahti has been a mental hospital and the exhibition is about medication and treatments, thank you Reetta!
....

Linkkejä/ Links:

-vaihtoehtoiset vaihdevuosihoidott:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.plain?p_artikkeli=dlk01162

-Amoena:

http://www.amoena.fi/epages/amoena.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20130213-11092-190807-1/Categories
-Kampaamo Tintin:
http://hiussalonkitintin.fi/

-Kauneuskoulutus/hoitola Baroque:

http://www.baroque.fi/?page_id=22
-Galleria Lapinlahti
http://lapinlahdenlahde.fi/fi/galleria-lapinlahti/

Kesy tiikeri

Näin unta tiikeristä. Se oli muuttanut meille ja oli aika leppoisa tyyppi. Havahduin (voiko unessa havahtua?!?) että sehän on petoeläin, villi, ei sen kuulu meillä asua! Mutta kun se ei kerran muuta pois, ehkä totun elämään sen kanssa ja olemaan samalla varuillani kuitenkin.
Uni jäi vaivaamaan mua ja tajusin, että mun elämän  tiikeri  on tietenkin tuo mun syöpä. Tänään sain kuulla tarkat tiedot pedosta, joka osoittautui tosiaan kesyksi ja leppoisaksi tyypiksi. Fiilis on kuin lottovoittajan!! Kaikille faktatiedoista kiinnostuneille, tässä mun voittorivi:

• Lobulaarinen syöpätyyppi. Sitä on rintasyöpätapauksista n. 15% . ( Duktaalinen tyyppi on yleisempi ja useinmiten ärhäkkäämpi kuin lobulaarinen). Lobulaarinen rintasyöpä ei aina näy mammografiassa ja magneettikuvaus (MRI) taas näyttää siitä usein vääriä positiivisia tuloksia. Se on duktaalista salakavalampi ja löytyy joskus liian myöhään, koska sitä ei huomaa niin helposti. Se tekee ensin erillisiä solupesäkejonoja ja -ryhmiä, jotka vasta ajan kuluessa muotoutuvat tunnusteltaviksi kyhmyiksi ja tutkimuksessa nähtäviksi muutoksiksi.
• T1, in situ -alue lisäksi n. 4cm. Eli varsinainen syöpäkasvain on alle 2cm ja epäilyttävä alue, n. 4cm, oli syövän esiastetta. ( Koko rinnan poisto oli siis perusteltua ja tarpeen ).
• Gradus 2, mutta jakautuvien solujen osuus vain 13%. Eli syöpäsolut kohtalaisen erilaistuneita, mutta eivät kovin aktiivisesti jakautuvia. Erilaistunein on ykkönen ja se on hyväennusteisin, pahin eli vähiten erilaistunut on kolmosta, jota lobulaarinen harvoin on.
• N0 ( ei syöpäsoluryhmiä/etäpesäkkeitä imusolmukkeissa). Mulla poistetut vartijaimusolmukkeet ( 4kpl) ovat puhtaat.
• Vahvasti hormonipositiivinen, eli estrogeeni ja progesteroni "ruokkivat" syöpää. Siksi tähän sopii hyvin hoidoksi "hormoninestäjälääkitys", kuten minullekin tulee.

En siis tarvitse/hyödy solunsalpaajahoidosta tai sädehoidosta. Syövän uusimistodenäköisyys on pieni ja se pienenee edelleen lääkityksellä, joka tulee viideksi vuodeksi. 

Mulla on voittajafiilis.! Elämä on ihanaa! Nyt maalataan, opiskellaan ja hyödynnetään kaikkea elämän varrella opittua. Olen uuden elämänvaiheen alussa. Ja ihan ensin juhlitaan:D

Mun on kuitenkin muistettava, että syöpä on syöpä. Se voi uusia. Siksi en voi unohtaa sitä, vaan olla varuillaan. Tottua elämään kesyn tiikerin kanssa.

Kiitos tuesta ja huolenpidosta rakkaalle perheelle ja kaikille mukana kulkeneille ihmisille💓

ps. Syöpä on syöpä ja tiikeri on tiikeri: Tiikeri on oikeasti uhanalainen laji. Toivon hartaasti sen säilyvän luonnossa:)

ps. 2. Tämä tarina jatkuu ja samoin tämä blogikin.  Mulla on kesällä jo eka kontrolliaika Taysin syöpäpkl:lle. Mietin edelleen, lähdenkö rintareproduktioleikkaukseen eli haluanko uuden rinnan. Se rakennetaan omista kudoksista ( ja mahd. silikonista). Operaatio on iso ja toipuminen n. 2kk.. Hmm.

...

One night I dreamed about a tiger living in our home. I was afraid and knew it is a wild animal after all. That is like my cancer. Now I know the "tiger" is tame: local and not aggressive and easily treated with antihormone medication. That is good good good news!!!

Now it is time to celebrate and after that I am back to study and art work etc.

Life is wonderful!

Thank you my lovely family and many friends for your precious support and love💓

Kevään heijastuksia/Reflections of Spring ( which has been very cold but filled with light )

Tunteita ja tarinoita

Otsikkoni on kuin suoraan saippuasarjasta. Tietääkseni kukaan ei ole keksinyt tehdä syöpäsaippuasarjaa. Netissä ja muussa mediassa on kuitenkin tositarina poikineen. Olen lukenut niitä paljon, ehkä liikaa. Jokainen tarina on erilainen, omanlaisensa. Lähes kaikissa tulee esiin samanlaiset tunteet, joita itsekin olen läpikäynyt, esimerkiksi pelko syövän leviämisestä ja kuolemanpelko. Järki sanoo, että selviytymismahdollisuudet ovat erinomaiset. Jokaisen syöpä on kuitenkin erilainen. Joka vuosi Suomessa n. 800 naista kuolee rintasyöpään. Yksi heistä vuonna 1999 oli oma äitini.

Olen nyt lopettanut lukemisen rintasyövän osalta toistaiseksi. Lopetin sen tosi hauskaan ja monitasoiseen kirjaan. Kirja on Tukka hattuhyllyllä, jonka sain rakkaalta ystävältä lainaksi. Kirjan on kirjoittanut Satu Hassi, joka vuosituhannen vaihteessa sairasti rintasyövän ollessaan ympäristöministerinä. Hän kirjoittaa avoimesti ja hauskastikin. Kirjassa on kiinnostavaa myös politiikan sisäpiirin ja ministerin elämän kuvaus. Oli kiva huomata, miten hän pystyi hoitamaan vaativan työnsä syövästä huolimatta. Hän muutti miehensä kanssa sairautensa aikana uuteen kotiin ja kävi rentoutumassa merellä saaressa ihan samoin kuin mekin teemme. Kaiken lisäksi kirjassa kerrotaan ruuasta ja ruuanlaitosta elämän suolana. Sinä on muutama mainio ruokaresepti, josta jo yhtä, ahvenvuokaa, teimme viime viikonloppuna. Nam.

Hassin kirja on positiivinen ja hieno, koska hän kertoo että sytostaattihoidot eivät muutamia yksittäisiä päiviä lukuunottamatta estäneet tai haitanneet elämää. Itse pelkään sytostaattihoitoja. Pelkään myös, että jos en niitä saa, syöpä leviää. Jokaiselle tehdään oma hoitosuunnitelma ja oma "sytococktail" ja lisäksi niihin reagointi on yksilöllistä. Pahoinvointi, hiustenlähtö, nivelkivut, suun, silmien ja limakalvojen kuivuminen, arkuus ja haavaumat ovat aika yleisiä. Valkosolut laskevat ja infektioherkkyys kasvaa. Pahoinvointia estämään annettavilla isoilla kortisoniannoksilla ja sytostaateilla yhdessä on turvottava ja finnejä tuova vaikutus. Netissä saa harvoin lukea niistä tapauksista, joilla em. haittoja ei juuri ole tullut, kuten Satu Hassi esimerkiksi..

Kaiken pelonsekaisen odottamisen keskellä olen nauttinut elämästä. Hyvä ruoka, taide, liikkuminen metsässä ja uuden kodin sisustaminen on ollut ihanaa. On hienoa, kun haava on parantunut ja voimat ovat palautuneet. Perhe on ollut ihanan rakastava ja huolehtiva. Ystävät ovat pitäneet yhteyttä. Olen kiitollinen ja onnekas.

Ohessa lisää vaatteita paperinukelle. Lumoan musta tunika on joululahja. Se on mukava ja juhlavakin. Alusvaatesettinä on ylläni edelleen päivittäin ihoa vasten puettu pehmeä toppi ( iho leikkaushaavan kohdalta on edelleen arka ja samalla omituisen tunnoton ). Topin päälle puen joustavan toppiliivin ja toiseen "taskuun" puen pumpulitissin, joka on rinnanmallinen vanutäytteinen tyyny. Vanun määrää voi säädellä ja muotoilla, jolloin saadaan suunnilleen samanlaiset rinnat. Vanu on kevyttä ja usein täytyy tarkistaa, että rinnat pysyvät samalla korkeudella:)

Ensi viikolla mulla on fysioterapeutin aika. Silloin suunnitellaan kuntosaliohjelma ja lisäjumppaharjoituksia leikatun puolen kädelle, jonka liikkuvuus ei ihan vielä ole sama kuin toisen käden. Ensi viikolla on myös silikonioproteesin sovitusaika Pirkanmaan Syöpäsäätiöllä.
Seuraavassa postauksessa kerron myös hoidoista, joita tulen saamaan. Rintasyövän hoidosta kattavasti tietoa täällä: https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/rintasyopa/#rintasyovan-hoito
Minulla onkologian pkl aika on pian. Siellä kuulen tarkat tiedot minun rintasyövästäni ja sen tarvitsemista hoidoista. Stay tuned!

...

I have read too much stories about breast cancer. Internet is loaded with scary tales. Luckily I have read some positive stories about recovery and few kemo side effects, too. Soon I will know what my treatments will be in the near future. I will meet a physiotherapist again as well to get more exercises for the left arm, which is not yet as good as it could and should be.

I am afraid of the possible treatments to come. Anyway I am thankful and happy for the love and care of my family and friends. I have enjoyed art, good food, new home, walks in the forest, summer season ahead💓

There are some more clothes for the paper doll and more to come. Stay tuned!

Musta tunika/ Black blouse by  Lumoan
Valkea pitsipaituliluonnos by Leena / white underwear sketch by Leena
Violetti toppisetti on jokapäiväisessä käytössä/ Purple top set is in everyday use:)