Mä haaveilen

Olisi kiva käydä Italiassa. Nähdä Amalfin rannikko ja saapasmaan korko. Olisi ihanaa taas haistaa Afrikan tuoksu ja nähdä sen värit; katsella leijonia ja norsuja savannilla. Niin, ja ihmetellä Etelä-Amerikassa Mayojen aarteita, nähdä Macchu Picchu ja vuorien kylät. Ja Jäämeri ja saamelaisten pyhät paikat.. jos niihin saa mennä. Kiertää Suomen majakat ja kansallispuistot.

Matkalla on kiva olla. Eniten haluaisin kuitenkin nyt olla rauhassa. Että arki olisi tylsää ja tavallista, että suurimmat murheet olisivat pesemättömät ikkunat ja kylppärin siivous.

Kuukauden epätietoisuus syövän mahdollisesta leviämisestä kalvaa ja jäytää. Fyysisen kivun lisäksi on ahdistus kaiken mahdollisuudesta. Voi käydä tosi huonosti tai tosi hyvin. Tai jotain siltä väliltä. Nyt on syytä epäillä pahintakin ja siksi minut kuvannetaan huolella päästä varpaisiin. Tuloksia täytyy odottaa yhä. Ja yhä.

Systeemi on tehokas. Kasvottomat asiantuntijatiimit harkitsevat ja päättävät tutkimuksista ja hoidoista. Tiedot tipahtelevat erilaisia (sähköisiä) kanavia pitkin siististi ja kylmästi minulle. Kohtaamista, ihmistä ihmiselle, ei ole. Aika  syöpäläkärille on noin viikon kuluttua. Mulle luvattiin jossakin puhelussa tunnin aika. TUNTI!?! Aion käyttää sen tehokkaasti. En oo ikinä ollut varttia pidempää aikaa syöpäkontrollissa. Ja aina on ollut eri lääkäri. Toivon, että siellä on empaattinen lääkäri. Se ei vie aikaa eikä rahaa. Ja olen edelleen se iloinen veronmaksaja ja todella kiitollinen saamistani hoidoista ja tutkimuksista.


Mites oon pärjännyt tämän menneen kuukauden?
Kiitos rakkaalle perheelle siitä että olette. Kiitos teille ihanille yhteyttä pitäneille ystäville kuuntelemisesta. Kiitos kivalle työyhteisölle, että olen halunnut ja jaksanut olla töissä. Kiitos syksy ja Suomen kaunis luonto. Kiitos taide ja värit. Olen maalannut hakien kaunista, hyvää ja kirkasta. Oikeastaan juuri niitä haen nyt myös tässä elämässä ja tässä epävakaassa maailmassa.

I have a dream..
During these past weeks of not knowing if I am cancer free or not ( lab and ct done, gamma imaging ahead) I have thought about dreams: I love to travel. It would be amazing to see and feel Africa again or go to Italy, my favorite place in Europe. And I have not seen South America and the ancient places of Maya indians.

But my biggest dream is to have my dull everyday life back. To have such worries as dirty windows or uncleaned bathroom.

Waiting has been long and painful. And it goes on and on. I do not have any "my" doctor or nurse to have the whole picture and listen to my fear and worries.



But I have painted. I have been searching for light, beauty and joy. There are some of them left in this unsecure  life of mine and in this unstable world.
And forever thankful for the beloved family and sweet friends💓💗