Tyttären babyshower -kutsuilla oli ihana masukakku. Olisin halunnut syödä kakusta tissit:D. Ne olivat kuitenkin menneet jo parempiin suihin, kun pääsin herkkujen ääreen. Nauroin, kunnes kyyneleet valuivat. Musta on tullut oikea "vetistelijä" kuten isäni sanoi herkästi itkevien ihmisten olevan.
Olen äärettömän ylpeä kauniista ja hienosta tyttärestä, josta pian tulee äiti. Oli onnellista nähdä, kuinka upeita ystäviä hänellä on. Ja heitä on paljon. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle: yhdellä synnytys oli käynnistymäisillään; toinen oli menossa katsomaan heikkokuntoista mummoaan sairaalaan. Syntymä ja kuolema ja minä siinä välissä, kuolemaa lähempänä.
Keväinen yksivuotisrintasyöpäkontrolli meni hyvin. Ultraava lääkäri oli empaattinen ja näki tärisevän ja oksettavan pelkoni. Mammografiassa ja ultrassa kaikki näytti onneksi olevan hyvin eikä ole merkkejän syövän uusiutumisesta leikatulla alueella eikä sen ympäristössä. Samoin verikokeet olivat ok. Onkologilla käynti kesti noin kymmenen minuuttia, josta osan lääkäri käytti saneluun. Adjuvanttilääke tamoksifeeni vaihdettiin exemestaniin. Lääkkeet toimivat eri mekanismein, mutta molemmat vievät elimistön estrogeenitason mahdollisimman alas. Tällainen lääkitys on mun tapauksessa - kun syöpäkasvaimen hormonipositiivisuus oli lähes 90% - tehokkain tapa estää syövän uusiutuminen/leviäminen. Lääkevaihdolla saadaan lisätehoa sekä toivottiin sivuvaikutusten vähenemistä. Käytettyäni muutaman kuukauden exemestaania, voin todeta että se tekee mulla enemmän lihas- ja nivelsärkyä, mutta onneksi ei niin paljon pahoinvointia kuin tamoksifeeni. Seuraavaa kontrollikäyntiä aikaistetaan. Se on noin vuoden kuluttua eikä 1,5-2v kuluttua.
Hellekesä kääntyy syksyä kohti. Läähätin kuumat päivät läpi. Pahoinvointi ja kertakaikkinen väsyminen olivat pilata ilon auringosta ja ihanasta merimaisemasta ja mökkikesästä. Talvella sairastettu kaularangan välilevyn pullistuma sai jatkoa ristiselän vammasta. Näitä kuvannetaan tosi herkästi "kun on tuo syöpätausta". Nykyinen syöpälääkitys voi haurastuttaa luita ja siksi lisäsin D-vitamiiniannostusta ja kalkkia "dosettiin". Tätä ei kukaan lääkäri ole kehottanut tekemään, vaikka se lukee lääkkeen pakkausselosteessa!!
Olen todella kiitollinen kaikesta hoidosta, jonka olen saanut. Toivoisin kuitenkin, että koko syöpähoito olisi keskitetty yhteen paikkaaan. Nyt saan arpoa ottaako lannerankakivussa tai kainaloon ilmaantuneen paiseen takia ensin yhteyttä omalääkäriin, työterveyshuoltoon, onkologian klinikalle vai lähdenkö yksityiselle, joka on kyllä ehdottomasti nopein väylä. Onkologian klinikka hoitaa vain syövän hoidon. Onkologi sanoi että se olisi hyvä ottaa kilpirauhasarvot, koska olen niin väsynyt. Se ei kuitenkaan mennyt onkologin kautta, vaan mun piti tilata omalääkäriaika ja pyytää häneltä lähete ?!?
On siis julkinen terveydenhuoltoyksikkö, erikoisairaanhoito, Syöpäsäätiön palvelut, työterveyshuolto ja yksityinen sektori, joiden välillä suhaan. Ja koko ajan osa energiasta menee siihen, että arpoo mihin lokeroon matkan varrella tulevat asiat kuuluvat tai missä ne hoidetaan sujuvimmin.
Tämän vuoden ihania asioita ovat suuri ilo rakkaasta puolisosta ja perheestä, uudesta kodista ja mukana pysyneistä ystävistä. Merellä ja metsässä rentoudun. Taiteen tekemisessä on ollut "kesäloma". Helteen takia en ole jaksanut ja työhuonekin on haussa. Keväällä mulla oli Porissa rintasyöpävuoden ja trauman tunteita kuvaava näyttely Milk&Honey. Ensi vuoden alussa sain näyttelyajan Lahden galleriaan. Sen lisäksi on 1-2 ryhmänäyttelyä vuodessa: juuri niin kuin olen toivonut.
Sain vuoden alussa osa-aikaista myyntityötä. Se mahdollistaa taidetyön
( materiaalihankinnat ja mahd. työhuone- ja galleriavuokran jne. ) Se on muutenkin mielekästä: voin hyödyntää työ- ja elämänkokemustani hyvässä työyhteisössä.
Ps. päivääkään en ole ollut sairaslomalla!!
Balanssia hakemassa, kirjoitukseni Suomen Syöpäpotilaat ry.n Terveisiä työelämästä -blogissa
Tasapainoilu elämän eri alueilla on rankkaa. Vointi ja jaksaminen on usein heikkoa. Olen hauras ja herkkä. Onneksi olen myös paljosta kiitollinen.
.....
Trying to cope with the side effects of a new medicine ( Exemestan ). Truly happy and grateful for being alive surrounded with such a wonderful family, caring friends, wonderful nature and my passion:art. Daughter´s baby shower with her funny and beautiful friends (and the belly cake:D ) was a joyful party filled with love, laughter and life💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti